Uutissuomalaisen debatti: Aivotutkija Minna Huotilainen kertoo, miksi etätyö jakaa meitä kahteen kastiin

Pitkään jatkuvassa etätyössä yksi meistä uhkaa uupua, kun toisen riesana on ylitehokkuus. Aivotukija kertoo, miten etäily voi onnistua ja mitä se vaatii yhteiskunnalta.

Kai Sinervo

Aivotutkija Minna Huotilainen.
Aivotutkija Minna Huotilainen.

Korona-aikana monen työntekijän, opiskelijan ja koululaisen arki on muuttunut etätyöksi ja -opiskeluksi. Kysyimme aivotutkija Minna Huotilaiselta, miten se meihin vaikuttaa ja miten voi käydä, jos etätyöskentelystä tulee pysyvä tila.

Mitä pitkään jatkunut etätyö ja -opiskelu tekee aivoillemme?

Se riippuu siitä, miten etätyö ja -opiskelu sujuu. Hyvin sujuva etäily voi helpottaa stressiä ja auttaa saamaan työstä ja opiskelusta sujuvaa ja aikaansaavaa. Hyvässä etäilyssä hyvinvointi lisääntyy, sillä liikuntamäärät kasvavat, unen laatu paranee, syöminen muuttuu laadukkaammaksi ja elämiseen löytyy oma, itselle sopiva rytmi.

Mutta huonosti sujuva etäily aiheuttaa yksinäisyyttä, sisällä tietokoneen ääressä tuntikausia jatkuvaa istumista ja turhautumista, kun työ tai opiskelu ei etene eikä suju.

Mitä pitkään jatkuvan etätyöskentelyn ja -opiskelun vaikutuksista tiedetään?

Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että etäaika on vaikuttanut eriyttävästi: Ne, joilla oppiminen sujui erinomaisesti lähiopetuksessa, se sujuu hyvin myös etänä, mutta ne, jotka tarvitsivat tukea lähiopetuksessa, ovat suurissa vaikeuksissa etäopetuksen aikana. Tämä osittain johtuu siitä, ettei tukea ole ollut samalla tavalla tarjolla.

Suomalaisissa tutkimuksissa havaitaan, että uupuneiden opiskelijoiden määrä on kasvanut jopa kolminkertaiseksi ja opiskelijat kokevat vahvaa riittämättömyyden tunnetta. Vastaavaa eriytymistä havaitaan myös työelämässä.

Mitkä tekijät tekevät etätyöstä tai -opiskelusta kuormittavia?

Etätyö ja -opiskelu vaativat poikkeuksellisen hyviä itsensä johtamisen taitoja. Saamme paljon voimaa ja tsemppiä toisistamme, kun työskentelemme ja opiskelemme samassa tilassa, mutta etänä iso osa tästä tuesta puuttuu.

Olemme usein kovin ankaria itsellemme, kun johdamme omaa etätyötämme tai etäopiskeluamme. Toimistolla tai koululla päivässä on huokoisuutta, pieniä käytäväkeskusteluja ja luontevia taukoja, mutta etänä emme haluaisi suoda tällaisia itsellemme. Ne kuitenkin kuuluvat tehokkaaseen työhön ja opiskeluun myös kotona.

Entä mitkä tekijät tekevät etätyöstä tai -opiskelusta ”normaalitilannetta” vähemmän kuormittavia?

Etänä voi suunnitella päivärytminsä itsenäisemmin ja se on erityisen hyödyllistä aamu- ja iltatyyppisille ihmisille. Kuormitus vähenee, kun voi työskennellä ja opiskella itselle sopivaan kellonaikaan. Matkustaminen työ- ja opiskelupaikalle jää pois – ei stressiä ruuhkassa. Moni on myös helpottunut, kun vaatimukset pukeutumisen ja meikkaamisen suhteen lievenevät.

Ne, jotka tarvitsivat tukea lähiopetuksessa, ovat suurissa vaikeuksissa etäopetuksen aikana.

Miten ongelmallista on, että työskentelyn ja palautumisen paikka on etätyössä ja etäopiskelussa sama, eli yleensä koti?

Moni tarvitsee selkeän merkin siitä, että työ- tai opiskelupäivä on nyt ohi, ja vapaa-aika alkaa. Yleensä tämä hoituu kotimatkalla, mutta etänä voi olla tarpeen laatia itselleen jokin rutiini, jonka avulla päivän työt ja opinnot johdetaan päätökseen. Se voi olla niinkin yksinkertaista kuin läppärin kannen sulkeminen ja läppärin laittaminen laukkuun. Älä avaa läppäriä enää illan aikana.

Miten etätyöskentely tai -opiskelu voivat vaikuttaa kokemukseen yhteisöllisyydestä, kun töitä tehdään yksin?

Yhteisöllisyyden rakentaminen etätyössä ja -opiskelussa on paljon vaativampaa kuin läsnäollessa. Yhteiset kahvitauot, satunnaiset jutustelut voi kyllä järjestää myös etänä, mutta se vaatii vaivannäköä ja ymmärrystä siitä, että yhteisön rakentaminen on myös tärkeää.

Miten johtamisessa tulisi huomioida etätyötä tekevät työntekijät ja opiskelijat?

Tärkeää on kohtaaminen ja kuunteleminen, kuten lähijohtamisessakin, mutta niiden keinot ovat erilaisia. Kun satunnaisia ”mitä kuuluu”-keskusteluja ei tule etänä, niitä on luotava sopimalla lyhyitä keskusteluhetkiä.

Miten aivojen kuormittavuutta voi itse säädellä?

Aivojen kuormittuminen riippuu vahvasti valinnoista. Aivot tarvitsevat liikunnallista elämäntapaa, hyvää ruokaa ja laadukasta unta. Tarvitaan myös innostumista ja onnistumisen kokemuksia sekä yhteisöllisyyttä: mukavaa ajanviettoa ystävien ja perheen kanssa. Monet harrastukset tekevät aivoille hyvää, tutkimustietoa on liikunnan lisäksi ainakin musiikin, puutarhanhoidon ja käsitöiden osalta.

Miten hyvinvointiyhteiskunnassa tulisi huomioida ihmisten hyvinvointi, kun uudet työmuodot ja digitalisaatio rasittavat aivoja?

Työpaikoilla, oppilaitoksissa, kouluissa ja varhaiskasvatuksessa on syytä kiinnittää huomiota rauhoittumisen ja palautumisen taitoihin. Lyhyt matka lähiluontoon on hyvä olla kaavoitussuunnittelussa aina esillä. Kuntien kannattaa miettiä, voivatko ne tarjota esimerkiksi kirjastoissa etätöihin ja -opiskeluun sopivia tiloja. Tukipalveluiden saavutettavuuteen on kiinnitettävä erityishuomiota poikkeusaikoina.

Uutissuomalaisen debatissa esitetään punnittuja puheenvuoroja ajankohtaisista aiheista kerran viikossa lauantaisin. Uutissuomalaisen debatti on valtakunnallinen mielipidesivu, jota tuottaa Mediatalo Keskisuomalaisen ja sanomalehti Karjalaisen yhteistoimitus Uutissuomalainen.

Yhteystiedot: debatti@uutissuomalainen.fi, Iida Tiihonen 044 4062393 ja Mikko Välimaa 040 0133951.

Kuka?

Minna Huotilainen

Kasvatustieteiden professori Helsingin yliopistosta.

Tutkii muistia ja oppimista CICERO-verkostossa aivotutkimusmenetelmillä.

Johtaa Changing Education -maisteriohjelmaa.

Julkaissut lukuisia tieteellisiä artikkeleita sekä kansantajuisia teoksia. Uusin teos on Uuden ajan muistikirja (Otava 2020), jonka teki yhdessä Leeni Peltosen kanssa.