Uutissuomalaisen debatti: Ekonomisti Heidi Schauman: Suomi tarvitsee selkeät talouden tavoitteet, sillä nyt edetään lyhytnäköisesti hallituskausi kerrallaan

Suomi tarvitsee finanssipoliittisen kehyksen, joka luo pitkän aikavälin suunnan julkiselle taloudelle, kirjoittaa Swedbankin pääekonomisti Heidi Schauman.

Päivi Tuovinen

Uutissuomalaisen debatti: Ekonomisti Heidi Schauman: Suomi tarvitsee selkeät talouden tavoitteet, sillä nyt edetään lyhytnäköisesti hallituskausi kerrallaan

Suomi on jälleen kerran hankalassa tilanteessa, vaikkakin hyvässä seurassa. Koronapandemia on tähän mennessä kurittanut Suomen taloutta vähemmän kuin monen muun maan. Osaselitys tälle löytyy elvyttävästä finanssi- ja rahapolitiikasta.

Tällaista, aivan poikkeuksellisen tukevaa talouspolitiikkaa, tarvitaankin juuri tällaisissa tilanteissa. Mutta samalla kun tiedostetaan, että elvyttävä politiikka on nyt paikallaan, on nyt myös oikea hetki pohtia, mihin tämä kaikki johtaa pidemmällä aikavälillä.

Suomi on pieni avotalous, joka on riippuvainen markkinarahoituksesta.

Nyt Euroopan keskuspankki, osana omaa elvytystään, ostaa ison osan uudesta velasta ja pitää valtion ja yritysten rahoituskustannukset alhaalla. Suomen valtio saa siksi juuri nyt rahoitusta negatiivisella korolla. Tämä tarkoittaa periaatteessa sitä, että Suomelle maksetaan siitä, että velkojamme saa ostaa.

Näin on, vaikka Suomella ei enää ole parasta mahdollista luottoluokitusta, niin kuin muilla Pohjoismailla.

Luottoluokittajat ovat laskeneet Suomen näkymiä vuosien varrella, koska on ollut merkkejä siitä, että Suomen julkinen talous on ahdingossa. Uudistuksia on ollut vaikea tehdä, väestö ikääntyy nopeasti eikä julkinen velka ole pienentynyt edes hyvinä vuosina.

Sinä päivänä, kun Euroopan keskuspankki lopettaa velkakirjojen ostamisen, luottoluokitus muuttuu jälleen tärkeäksi. Ilman korkeaa luottoluokitusta Suomi ei voi luottaa siihen, että se saa edullista markkinarahoitusta.

Keskuspankit eivät lopeta ostojaan lähitulevaisuudessa. Sanoisin jopa, että todennäköisyys sille, että korot ovat hyvinkin matalat vielä 10 vuoden kuluttua, on korkea, mutta velan elinkaari onkin paljon pidempi kuin kymmenen vuotta. Velkaa voi ottaa hyvin nopeasti, mutta sen maksaminen kestää pitkään.

Luottoluokittajat ovat laskeneet Suomen näkymiä vuosien varrella, koska on ollut merkkejä siitä, että Suomen julkinen talous on ahdingossa.

Suomessa pyörii nyt ajatuksia siitä, että velkaa ei ehkä koskaan tarvitsisikaan maksaa takaisin. Voihan olla, että näinkin käy, mutta epäilen. Voihan olla, että korko on ikuisesti näin matala eikä velasta koskaan tule kestämätöntä.

Kaikki on mahdollista, mutta epävarmuuden tunnustaminen on tärkeämpää kuin se, mitä minä tai joku muu luulee.

Tulevaisuus on meille tuntematon. Emme voi laskea sen varaan, että Suomen talous kasvaa, korot pysyvät negatiivisina eikä uusia pandemioita tule.

Tämän takia meidän pitää huolehtia mahdollisimman hyvin julkisesta taloudestamme niin, että se pysyy pinnalla riippumatta siitä, millainen tulevaisuus on.

Tähän saakka EU:n säännöt ovat antaneet kehykset julkiselle taloudelle. Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa EU-sääntöjä pitää muuttaa hyvin merkittävällä tavalla, koska lähes kaikkien EU-maiden julkiset velat ovat karanneet todella kauas tavoitteesta, jossa velkaa on korkeintaan 60 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Siirtyminen pois tiukoista ja toimimattomista säännöistä kohti yleisempiä julkistaloudellisia periaatteita yhdistettynä markkinakuriin on yksi mahdollinen tie. Uuden kehyksen luominen on kuitenkin vaikeaa.

Mutta se, että EU-tasolla tapahtuu tai ei tapahdu jotain, ei tarkoita, etteikö maatasolla voisi tapahtua jotain muuta.

Finanssipolitiikka on edelleen enimmäkseen kansallinen asia. Tämän takia Suomessa tarvitaan työkalua, joka ohjaisi finanssipolitiikkaamme yli hallituskausien. Nyt Suomessa on EU-säännöt ja sen päälle jokaisen hallituksen omat menokehykset. Väitän, että tämä ei riitä.

Suomessa tarvitaan työkalua, joka ohjaisi finanssipolitiikkaamme yli hallituskausien.

Suomi tarvitsee oman parlamentaarisen finanssipoliittisen kehyksen, joka luo pitkän aikavälin suunnan julkiselle taloudelle. Kaikkien puolueiden pitäisi sitoutua vastuulliseen kehykseen yli suhdanteiden. Tällaisesta politiikasta pitäisi olla vahva yhteisymmärrys.

Toki tällaisen kehyksen sisällä pitäisi olla riittävästi mahdollisuuksia elvyttää tarvittaessa, eikä se saisi sitoa politiikkaa niin, että tärkeitä investointeja jää tekemättä tai hallitusten arvovalintoja ei pystytä toteuttamaan. Lisäksi ikääntymiseen liittyville menoille pitäisi sallia tiettyä liikkumavaraa.

Ruotsissa on finanssipoliittinen kehys, joka otettiin käyttöön 1990-luvun kriisin jälkeen. Tämä on pitänyt finanssipolitiikkaa kurissa, mutta sitä kritisoidaan myös liian sitovaksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että samalla periaatteella toimiva kehys olisi huono.

Kehyksen tärkein rooli olisi tukea markkinoiden luottamusta Suomen valtiontalouden pitkän aikavälin kestävyyteen ja estää velan hallitsematon kasvu. Suomella voisi siksi olla vaatimattomatkin tavoitteet. Suomi voisi esimerkiksi sitoutua siihen, että julkinen velka ei enää kasvaisi seuraavan suhdannesyklin aikana.

Ennen kuin tehdään päätöksiä, joiden kanssa eletään vuosikymmeniä, kannattaa kuitenkin tarkasti pohtia talouden kokonaisuutta sekä Suomessa että EU-tasolla. Millaisia työkaluja tarvitsemme varmistaaksemme, että Suomi säilyttää asemansa kilpailukykyisenä hyvinvointivaltiona?

Koronakriisi on tärkeä mahdollisuus kehittää talouspolitiikan kokonaisuutta suuntaan, joka tukee Suomen menestystä ja kestävää kasvua myös tulevien vuosikymmenien aikana.

Kirjoittaja on Swedbankin Suomen pääekonomisti.

Uutissuomalaisen debatissa esitetään punnittuja puheenvuoroja ajankohtaisista aiheista kerran viikossa lauantaisin. Uutissuomalaisen debatti on valtakunnallinen mielipidesivu, jota tuottaa Mediatalo Keskisuomalaisen ja sanomalehti Karjalaisen yhteistoimitus Uutissuomalainen.

Yhteystiedot: debatti@uutissuomalainen.fi, Iida Tiihonen 044 4062393 ja Mikko Välimaa 040 0133951.