Uutissuomalaisen debatti: Emeritusprofessori Pertti Rannikon mukaan maaseutu auttaa yhteiskuntaa selviämään kriiseistä – Nämä neljä syytä tekevät maaseudusta yhä tärkeämmän

Monipuolistuminen on lisännyt maaseudun vetovoimaa. Tyhjilleen jääneet kiinteistöt ovat mahdollisuus, joka pitäisi hyödyntää.

Riikka Hurri

Uutissuomalaisen debatti: Emeritusprofessori Pertti Rannikon mukaan maaseutu auttaa yhteiskuntaa selviämään kriiseistä – Nämä neljä syytä tekevät maaseudusta yhä tärkeämmän

Koronapandemia on nostanut näkyviin elämäntapamme ja asumismuotomme haavoittuvuuden. Virus eteni nopeimmin tiheästi asutuilla alueilla, minkä on uumoiltu lisäävän lähitulevaisuudessa väljempien asuinympäristöjen ja maaseudun vetovoimaa.

Mutta onko maaseutumme sellaisessa tilassa, että siitä on apua koronakriisin tapaisissa yhteiskunnan häiriötilanteissa?

Maaseutuun eivät sovellu enää kuluneet kielikuvat kylien kuolemasta ja maaseudun autioitumisesta. Maaseutu on täyttymässä uudenlaisilla toiminnoilla ja merkityksillä. Maaseudun kehityksessä voimistuneet trendit voidaan pelkistää neljään tekijään: supertuotanto, omavarainen elämä, kulutusidylli ja mielen tila.

Nämä maaseudun neljä puolta menevät reaalimaailmassa osittain limittäin ja päällekkäin, osin niiden välillä on voimakkaita jännitteitä ja ristiriitoja.

Supertuotannossa markkinatalouden logiikka on täysin hallitseva, jolloin maa ja luonto ovat yksinomaan voiton maksimointia tavoittelevan liiketoiminnan tuotantoresurssi. Näitä piirteitä voidaan nähdä esimerkiksi globaalin kaivos- ja metsäteollisuuden kasvavassa kiinnostuksessa Suomen raaka-ainevaroihin.

Luonnonvarojen hyödyntäminen ei tapahdu enää paikallisyhteisön voimin vaan kauempaa tulevien kausityöntekijöiden tekemänä. Jostain käy koneketju tekemässä pari päivää hakkuita, ja rekat hakevat puut nopeasti pois.

Kun työllistämisvelvoitteesta vapautettu Metsähallitus ryhtyi muutama vuosi sitten kilpailuttamaan istutus- ja taimikonhoitotöitään, tulivat valtionmetsiin ulkomaiset yritykset ja metsätyöntekijät.

Maaseudulla on kymmeniä tuhansia tyhjillään olevia pientaloja sekä myös vajaalla käytöllä olevia julkisia tiloja.

Voimistuvan ja tehostuvan luonnonvarojen käytön vastapuoli on omavaraisuus. Maaseudulle on hakeutunut ihmisiä, jotka pyrkivät elämään niukalla aineellisella kulutuksella ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittaen.

Elämäntapavalinnoissa korostetaan omavaraista ruoanhankintaa, omin käsin tekemistä, luonnon monimuotoisuuden parantamista ja uusiutuvaa energiaa.

Syrjäisellä maaseudulla on vaatimattomasti varustettuja vanhoja taloja saatavissa halvalla. Siellä on tilaa toteuttaa ekologisia ihanteita ja elää yksikertaisesti.

Kolmannella maaseudun ”kasvualalla” ei korostu enää työ ja tuotanto vaan virkistäytyminen ja vapaa-aika. Ympärivuotisten asukkaiden vähetessä entistä useampi maaseudulla ja luonnossa liikkuja on muualla kirjoilla oleva osavuosiasukas, matkailija, retkeilijä, luontoharrastaja tai metsästäjä.

Alueen asutus on voinut jäädä monille pistäytyjille vieraaksi. Heillä voi olla kuitenkin voimakas tunneside johonkin alueen paikkaan, esimerkiksi kesämökin lähiympäristöön tai metsästysmajaan ja metsästysmaihin.

Maaseutu ja kylät kiinnostavat myös suurta joukkoa ihmisiä, joille maaseutu ei hahmotu enää fyysisenä ympäristönä vaan mielen tilana.

Lisääntyvästä liikkumisesta huolimatta ihmiset etsivät edelleen paikkoja, jossa he voivat olla kotonaan tai kuin kotonaan. Sukujuuristaan kiinnostuneet voivat keskustella kylän menneisyydestä ja siellä eläneistä ihmisistä Facebook-ryhmässä ilman, että ovat koskaan edes käyneet itse kylässä.

Siitä, miten ihmiset maaseutuelämän ansiosta ovat selvinneet yhteiskunnan kriiseistä, voidaan kertoa monia tarinoita.

Kaikki neljä maaseudun päätrendiä ovat sellaisia, jotka lisäävät maaseudun merkitystä koronapandemian kaltaisista kriiseistä selviytymisessä. Maaseudun luonnonvaroihin perustuvat elinkeinot ja teollisuus ovat kärsineet vähemmän koronaviruksesta kuin ihmisten välisiin välittömiin kontakteihin perustuvat palveluelinkeinot.

Toisaalta luonnon massiivisen hyväksikäytön ja luonnon köyhtymisen katsotaan olevan keskeinen syy laajalle levinneiden tartuntatautien ja ympäristökriisien yleistymiselle. Tämän tiedostaminen on saanut entistä useammat etsimään elämälleen kestävämpiä ratkaisuja, mikä lisää kiinnostusta omavaraiseen elämään maaseudulla.

Maaseudulla on kymmeniä tuhansia tyhjillään olevia pientaloja sekä myös vajaalla käytöllä olevia julkisia tiloja. Tämän valmiin infrastruktuurin saattamista kiinnostuneiden käyttöön tulisi purkamisen sijaan edistää. Alkuvuodesta, jo ennen korona-aikaa, tiedostusvälineissä esiteltiin kyselytutkimusta, jonka mukaan lähes miljoona suomalaista miettii maallemuuttoa.

Kulutusmaaseudun merkitys tuli näkyviin jo koronakriisin alkuvaiheissa, kun monet kaupunkilaiset vetäytyivät mökeilleen ja kakkosasunnoilleen etätöihin ja viettämään vapaa-aikaa. Siellä liikunta ja muut ulkoilmassa tapahtuvat harrastukset sujuvat paremmin kuin tiiviissä kaupunkiympäristössä.

Korona-aikana etätöihin ja etäkokouksiin ovat sopeutuneet niin työntekijät kuin työnantajat. Kun kakkosasunnolla työskentely lisääntyy ja pitkät työ- ja lomamatkat vähenevät, piristyy elämää mökkipaikkakunnilla laajemminkin. Potentiaalia on, sillä Suomessa on yli puoli miljoonaa kesämökkiä.

Siitä, miten ihmiset maaseutuelämän ansiosta ovat selvinneet yhteiskunnan suurista kriiseistä, voidaan jatkossa kertoa monenlaisia tarinoita. Ne siirtäisivät menneisyyteen jääneet mielikuviamme maaseudusta enemmän nykyaikaan.

Uutissuomalaisen debatissa esitetään punnittuja puheenvuoroja ajankohtaisista aiheista kerran viikossa lauantaisin. Uutissuomalaisen debatti on valtakunnallinen mielipidesivu, jota tuottaa Mediatalo Keskisuomalaisen ja sanomalehti Karjalaisen yhteistoimitus Uutissuomalainen.

Yhteystiedot: debatti@uutissuomalainen.fi, Iida Tiihonen 044 4062393 ja Mikko Välimaa 040 0133951.

Kuka?

Pertti Rannikko

Itä-Suomen yliopiston ympäristöpolitiikan emeritusprofessori.

Kuuluu Karjalan tutkimuslaitoksen kylätutkimusryhmään, joka on tutkinut itäsuomalaista maaseutua viidellä vuosikymmenellä.

Asuu Kiihtelysvaarassa Joensuussa.