Uutissuomalaisen debatti: Professori Lasse Lehtonen varoittaa: Sote-uudistus uhkaa lisätä terveyseroja – "Terveydenhuollon rahoitusta on Suomessa leikattu ja vastaava summa annettu vuokratukena asuntosijoittajille"

Soten uskotaan toimivan kuin ikiliikkujan. Uudistus ei kuitenkaan onnistu ilman lisärahoitusta.

Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Uutissuomalaisen debatti: Professori Lasse Lehtonen varoittaa: Sote-uudistus uhkaa lisätä terveyseroja – "Terveydenhuollon rahoitusta on Suomessa leikattu ja vastaava summa annettu vuokratukena asuntosijoittajille"

Ikiliikkujalla tarkoitetaan laitetta tai suljettua systeemiä, joka kerran käynnistettynä pysyisi jatkuvasti käynnissä ilman, että siihen tarvitsisi tuoda mistään energiaa.

Vaikka sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta eli tuttavallisemmin sotea on Suomessa valmisteltu monta hallituskautta, en pidä soten valmistelua ikiliikkujana. Sen sijaan sotelle tavoitteita asettavat tuntuvat uskovan uuden järjestelmän toimivan ikiliikkujan periaatteella.

Toisin sanoen, vaikka sosiaali- ja terveydenhuoltoon satsattaisiin pienentyvä resurssi, pitäisi järjestelmän kuitenkin tuottaa yhä suurempi määrä palveluja ja hyvinvointia maan väestölle. Kuten ikiliikkujan, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmän pitäisi nyt ehdotetussa mallissa pystyä luomaan lisää palveluja tyhjästä.

Sote-uudistuksen tavoitteet on toistettu hallitusohjelmasta toiseen. Sanna Marinin (sd.) hallituksen hallitusohjelman mukaan tavoitteena on kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille suomalaisille, parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta, turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti, vastata yhteiskunnallisten muutosten mukanaan tuomiin haasteisiin ja hillitä kustannusten kasvua.

Tavoitteet ovat hyviä, mutta kustannusten kasvun hillinnän tavoite on ristiriidassa kaikkien muiden sote-uudistuksen tavoitteiden kanssa.

Kun sote-uudistuksessa ajatuksena on siirtää sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus valtiolle ja valtion menokehyksen osaksi, on todennäköistä, että kustannusten kasvun hillinnän tavoite toteutuu, mutta muut tavoitteet jäävät toteutumatta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmien perussyy löytyy rahoituksesta.

Itse aiheutettua päänsärkyä yritetään nyt ratkaista rakentamalla uusi hallintokerros kuntien ja valtion väliin.

Suomessa yksinkertaisesti käytetään niin vähän julkista rahaa sote-palveluihin, että se ei riitä väestön tarpeisiin. Tätä kuvaa se, että 2018 terveydenhuollon käyttömenot asukasta kohden olivat Norjassa 45 prosenttia, Ruotsissa 25 prosenttia ja Tanskassa 22 prosenttia suuremmat kuin Suomessa.

Paitsi, että terveysmenot asukasta kohden ovat Suomessa alle pohjoismaisen tason, on julkisen rahoituksen osuus terveysmenoista meillä kovin pieni. Julkisen rahoituksen osuus 2018 oli Ruotsissa 85 prosenttia, Norjassa 85 prosenttia, Tanskassa 84 prosenttia, mutta Suomessa vain 77 prosenttia.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitus on meillä ollut kuntien vastuulla. Ne ovat rahoittaneet toimintaa sekä kuntaveron tuotoilla että valtionosuuksilla. Kuntaliiton tilastojen mukaan kuntien valtionosuudet ovat kymmenen viime vuoden aikana laskeneet noin kaksi miljardia euroa. Summa vastaa suurin piirtein sitä rahoituksen tason eroa, joka terveydenhuollossa on Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä.

Valtionosuuksien vähentyminen on heikentänyt kuntien kykyä hoitaa tehtäviään niin, että sote-palvelujen saatavuus ja laatu ovat monin paikoin heikentyneet. Tämä on näkynyt niin perusterveydenhuollon lääkäripulana kuin vanhustenhoidon puutteina.

Kuntien valtionosuuksista vähentynyt noin kahden miljardin euron summa vastaa sattumoisin melko tarkkaan vuosittain asumistukeen käytettyä rahasummaa.

Sosiaalipoliittisessa kokonaistarkastelussa voidaankin tiivistää, että Suomessa on viime vuosikymmenenä leikattu terveydenhuollon ja vanhusten palvelujen rahoitusta ja vastaava summa on annettu vuokratukena asuntosijoittajille. Tätä itse aiheutettua päänsärkyä yritetään nyt ratkaista rakentamalla uusi hallintokerros kuntien ja valtion väliin.

Viime vuosikymmenen aikana terveydenhuoltoa on uudistettu myös muissa Pohjoismaissa. Tavoitteena kaikilla on ollut terveyspalvelujen parempi saavutettavuus ja sitä kautta väestön terveyden ja hyvinvoinnin paraneminen.

Suomessa kuvitellaan, että palvelut paranevat, kun samat rahat jaetaan uudestaan maan eri alueiden välillä.

Uudistukset ovat edellyttäneet investointeja, ja esimerkiksi Tanskan terveydenhuoltouudistuksessa palvelujen parantamiseen investoitiin miljardeja euroja. Suomessa sen sijaan kuvitellaan, että palvelut paranevat, kun samat rahat jaetaan uudestaan maan eri alueiden välillä.

Toki palvelut voivat parantua siellä, minne valtio ohjaa lisää rahaa, mutta ne vastaavasti huononevat siellä, missä palvelujen rahoitus vähenee. Kun resursoinnin huononeminen koskee niitä alueita, joissa asuu valtaosa maan väestöstä, vaikuttaisi sote-uudistus useamman suomalaisen terveyteen heikentävästi eikä parantavasti.

Lopputuloksena ehdotetusta sote-uudistuksesta voikin olla epätasa-arvon ja terveyserojen lisääntyminen.

Jos julkisten terveyspalvelujen resursointi on riittämätöntä, lisääntyy sairaskuluvakuutusten käyttö. Suosiotaan nopeasti lisänneet henkilöstön sairauskuluvakuutukset ovat työnantajalle vähennyskelpoinen menoerä ja työntekijälle veroton palkanlisä. Tässä tulevaisuudenkuvassa julkisten terveyspalvelujen käyttäjäksi jäisivät ne, joilla ei ole työpaikkaa tai varaa vakuutuksia ottaa.

Jotta sote-uudistuksen perustavoite riittävistä palveluista ja eriarvoisuuden vähentämisestä toteutuisi, tulisi uudistuksen lähtökohtana olla palvelujen julkisen rahoituksen nostaminen Suomessa 2020-luvun kuluessa muiden Pohjoismaiden tasolle. Pelkkä nykyisen rahan jakaminen uudestaan ei väestön terveystarpeita tyydytä. Sellaista sote-uudistusta, joka johtaa nykyistä huonompaan tilanteeseen, ei yksinkertaisesti kannata tehdä.

Uutissuomalaisen debatissa esitetään punnittuja puheenvuoroja ajankohtaisista aiheista kerran viikossa lauantaisin. Uutissuomalaisen debatti on valtakunnallinen mielipidesivu, jota tuottaa Mediatalo Keskisuomalaisen ja sanomalehti Karjalaisen yhteistoimitus Uutissuomalainen.

Yhteystiedot: debatti@uutissuomalainen.fi, Iida Tiihonen 044 4062393 ja Mikko Välimaa 040 0133951.

Kirjoittaja on terveysoikeuden professori ja Husin diagnostiikkajohtaja.