Päätoimittajalta: Kuinka monella jakkaralla sopii istua yhtä aikaa? – Kun Mikkeli miettii energiaomistuksiaan, päättäjien jääviys herättää kysymyksiä

Pienessä kaupungissa tuntuu joskus siltä, että samat ihmiset istuvat aina päättämässä, olipa kyse mistä luottamuselimestä hyvänsä. Vastuunkanto on kunnioitettava asia. Etenkin korkeimmilla palleilla istuvien kannattaisi silti miettiä, kuinka monessa voi olla mukana, kirjoittaa päätoimittaja Timo Laitakari.

Päätoimittajalta: Kuinka monella jakkaralla sopii istua yhtä aikaa? – Kun Mikkeli miettii energiaomistuksiaan, päättäjien jääviys herättää kysymyksiä

Mikkelin kaupunki kärvistelee kovassa rahapulassa. Yksi vaihtoehto tilanteen helpottamiseksi olisi sähkö- ja energiayhtiöiden myynti. Mikkeli omistaa kokonaan Etelä-Savon energia Oy:n (ESE) ja lisäksi isohkon siivun maakunnan alueella toimivasta Suur-Savon sähkö Oy:stä.

Asia herättää päättäjissä kovia intohimoja puolesta ja vastaan. Joku pitää myyntiä ja vaihtoehtojen tarkastelua perusteltuna. Joku puhuu kruununjalokivistä ja lypsävistä lehmistä, eikä tekisi mitään.

Energiayhtiöiden myynnistä tai yhdistämisestä on väännetty tälläkin vuosituhannella monta kertaa. Kyse on karkeasti arvioituna parin sadan miljoonan euron kokonaisuudesta, joten intohimot selittyvät jo tällä.

Lisäkierroksia keskusteluun tuovat yksittäisten päättäjien henkilökohtaiset sidokset. Valtuustossa istuu sankka joukko nykyisiä ja entisiä ESEn hallituksen jäseniä sekä Suur-Savon sähkön hallinnossa toimineita.

Hyvää tässä on, että osallistuminen yhtiöiden toimintaan lisää osaamista ja ymmärrystä. Kääntöpuolella herää kysymys, vaarantavatko sidokset puolueettomuuden. Tuskin ne ainakaan lisäävät luottamusta hyvään hallintoon.

Oliko kolmikko kokouksessa ajamassa kaupungin vai Suur-Savon sähkön etua?

Maanantaina 11. toukokuuta kaupunginhallitus käsitteli konsulttiyhtiön valmistelemaa energiaomistusselvitystä.

Kaupunginhallituksen huoneessa asiaa pui myös kolme Suur-Savon sähkön hallintoneuvoston jäsentä: Minna Pöntinen (vihr.), Armi Salo-Oksa (kok.) ja Arto Seppälä (sd.).

Kaupunki omistaa 10 837 kappaletta Suur-Savon sähkön osakkeita ja on yhtiön suurin yksittäinen kuntaomistaja. Jos Mikkeli päättää myydä tai järjestellä markkinahinnaltaan yli 50 miljoonan euron pottiaan, se vaikuttaa tietysti merkittävästi myös yhtiöön.

Oliko kolmikko kokouksessa ajamassa kaupungin vai Suur-Savon sähkön etua? Luultavasti omasta mielestään kummankin. Ulospäin järjestely ei silti näytä aivan tyylikkäältä.

Kaupunginhallitus ei tehnyt varsinaisia päätöksiä energiayhtiöistä, vaan ohjeisti jatkovalmistelua, joka siirretään erilliselle omistajaohjausryhmälle. Siihen kuuluvat kaupunginjohtajan ja talousjohtajan lisäksi poliitikoista Arto Seppälä, Kirsi Olkkonen (kesk.) ja Olli Miettinen (kok.).

Seppälän kytkyt Suur-Savon sähköön tuli jo kerrottua. Miettinen toimii hallituksen puheenjohtajana ESEn osakkuusyhtiössä Biosairila Oy:ssä.

Onko seurakunnan etu asiassa sama kuin kaupungin etu?

Kaupungin tekemät järjestelyt Suur-Savon sähkön omistuksillaan voivat vaikuttaa paitsi yhtiöön myös muihin sen omistajiin. Suurin niistä on Suur-Savon energiasäätiö, jonka kunnat perustivat 30 vuotta sitten torjuakseen yhtiön ulkopuolisia valtaajia.

Energiasäätiön hallinnosta kaupunginhallituksen kokoukseen osallistuivat säätiön hallituksen jäsen Armi Salo-Oksa ja säätiön valtuuskunnan puheenjohtaja Arto Seppälä: kaksoisroolien sijaan puhutaan siis jo kolmoisrooleista.

Myös Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta omistaa Suur-Savon sähköä. Seurakunnan 2 250 osakkeen markkina-arvo on yli 10 miljoonan euron luokkaa. Seurakunnan ylimmästä hallinnosta kaupunginhallituksessa vaikuttivat kirkkoneuvoston jäsen Jarno Strengell (sd.) ja kirkkovaltuuston puheenjohtaja Petri Pekonen (kesk.).

Lisäksi paikalla oli myös neljä muuta kirkkovaltuutettua. Heidän nimiään en nyt mainitse, koska valtuutetun asemaa ei jääviysmielessä pidetä merkittävänä. Kysyn silti, onko seurakunnan etu asiassa sama kuin kaupungin etu.

Jos päättäjien roolit tuntuvat epäselviltä, se antaa tilaa epäilyille ja puheille hyvä veli -verkoista.

Hallintolain 28 pykälässä kerrotaan, milloin esteellisyys eli jääviys syntyy. Yksi peruste on toimiminen ”hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä” yhteisössä, ”joka on asianosainen tai jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa”.

Kaupunginhallituksen kokouspöytäkirjassa ei ole mainintaa mistään esteellisyysasioista. Hallintojohtaja Ari Liikanen kertoi puhelimessa, että asiaa on kuitenkin selvitetty ja pohdittu.

Kaupungin näkemys on, että käsittelyn ollessa ylätason strategiakeskustelua ei esteellisyyttä ole syntynyt. Kun jatkossa käsitellään konkreettisia vaihtoehtoisia toimenpiteitä, asia tulee Liikasen mukaan arvioida uudelleen.

Liikasen näkemykseen pitää tietenkin luottaa. Kun raportti ja käsiteltävät asiasisällöt ovat toistaiseksi salaisia, ulkoapäin on mahdotonta edes arvioida, syntyykö lain tarkoittamia esteellisyyksiä ja olisiko jääväämiselle perusteita.

Minulla ei ole syytä epäillä, että tässä kolumnissa mainitut päättäjät toimisivat epäeettisesti tai kaupungin etuja vastaan – päinvastoin. Pienessä kaupungissa on jopa luonnollista, että samat, aktiiviset ihmiset hoitavat useampia luottamustoimia.

Esteellisyyspykälien tavoite on kuitenkin lisätä luottamusta hyvään hallintoon. Jos päättäjien roolit tuntuvat epäselviltä, se antaa tilaa epäilyille ja puheille hyvä veli -verkoista. Ei riitä, että ihmiset toimivat moitteettomasti. Homman pitää myös näyttää siltä.

Ajavatko he Mikkelin etua Essotessa vai Essoten etua Mikkelissä?

Ilmiö monella jakkaralla yhtä aikaa istuvista päättäjistä ja risteävistä eduista ei kosketa vain yhtä alaa.

Nostan esiin vielä kaupungin edustuksen Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspiiri Essoten hallituksessa. Essote vie leijonanosan kaupungin budjetista, joten asian mittakaava on poikkeuksellisen suuri.

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Seija Kuikka (kesk.) ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Arto Seppälä toimivat myös Essoten hallituksen jäseninä. Laki mahdollistaa tällaisen tuplan, mutta ihmettelen ääneen, ajavatko he Mikkelin etua Essotessa vai Essoten etua Mikkelissä.

Helppo vastaus tähän on, että edut ovat yhtenäiset. Vähänkin asiaa seurannut kuitenkin huomaa, että perustelu ontuu: kissanhännän veto organisaatioiden välillä on jatkuvaa.

Muodollisesti kaksoisrooli kestää, kunhan edustajat muistavat aina jäävätä itsensä, milloin ”kunnan edut ovat ristiriidassa liikelaitoksen tai kuntayhtymän etujen kanssa taikka asian tasapuolinen käsittely edellyttää, ettei henkilö osallistu asian käsittelyyn.”

Vuoden päästä Mikkeliinkin on jo valittu kuntavaaleilla uusi valtuusto. Ehkä kauden vaihtuessa olisi sopiva hetki miettiä hetki myös kaupunginhallituksen esteellisyyskäytäntöjä.

Kirjoittaja on Länsi-Savon vastaava päätoimittaja.