Mikkelin Möyhentäjä: Entisille nuorille tiloja — Vallataan kävelykatu takaisin sitten kun meitä hoivataan keskustan palvelutaloissa! Melutaan ja syljeskellään!

Mikkelin Möyhentäjä kävi kaupungilla ja huomasi, että Säästöpankin talossa on nyt kaupungin nuorisotiloja.

Anssi Mehtälä
Anssi Mehtälä

Hallituskatua kävellessä hokasin, että kaupungin nuorisotilat ovat siirtyneet paraatipaikalle, Säästöpankin taloon.

Nuorisotila tuo vähän balanssia taloon, joka muilta osin taitaa täyttyä huomattavasti kypsempään ikään ehtineistä kansalaisista.

Kuten koko Mikkelin ydin muutenkin.

Anttilan entisellä levyosastolla taidetaan nyt mittailla verenpaineita.

Ja kun me Stopparin ikkunapöydissä yritimme vimmatusti päästä samaan kuin kukka ja mehiläinen, on samassa paikassa jäljellä enää se mehiläinen.

Hallituskadun nuorisotila on kyllä sikäli oikeassa paikassa, että kadunpätkällä on merkittävä historia nuorisotyön suhteen.

Me Mikkelin entiset nuoret käytimme ennen vanhaan sujuvasti koko kävelykadun ympäristöä nuorisotilana. Silloin kun ei vielä ollut niin sanottua ikää.

Reviirimme jossakin 1970- ja 80-lukujen taitteessa muodosti nätin geometrisen, suorakulmaisen kolmion.

Sen pidempi kateetti oli Hallituskadun kävelypätkä, lyhyempi taas niin sanottu Hyde Park, Porrassalmenkadun suuntainen puistokäytävä.

Hypotenuusa leikkasi torin parkkialueen kautta. Siellä päivystivät Datsun Sunnyjen ja Toyota Corollojen ylpeät omistajat.

Kolmiosta lähti sen sivujen suuntaisia säteitä Kassakulman puistikkoon, Kirkkopuistoon sekä kirjaston pöpelikköön.

Ne toimivat tankkaus- että tyhjennysasemina, kulloisenkin tarpeen mukaan. Koska emme me uskaltaneet kantaa pussi- tai edes taskukaljoja mukanamme.

Noissa kuvioissa tuli vietettyä uskomattoman monta perjantaita ja lauantaita. Usein jopa ihan selvin päin.

Kun ei ollut kauheasti paikkoja minne mennä, eikä aina hakumiehiäkään. Jäätelöbaari eli JB oli pitkään ainoa alaikäisten istuskelupaikka koko keskustassa.

Tähän väliin on sanottava, että Tipulan opettajani Olavi Kuosmanen taatusti kiittelisi nerokkaan matemaattista esitystäni.

Hänen tuskansa oli käsin kosketeltava, kun hän yritti saada minut edes mannaryynin kokoiselle jyvälle derivaatoista ynnä muista. Tuon sentään muistin!

Mikkelin keskustasta on tullut huimasti turvallisempi paikka liikkua, kun vertaa meidän juhla-aikoihimme. Silloin tuntui välillä, että mestoilla oli käynnissä turpaanvetokisat joka suunnalla minne vain katseensa käänsi.

Katu pursusi väkeä. Ja lisää tuli, kun Stoppari, Kahveri, Nuijamies, Kaleva ja Päämaja tyhjensivät valomerkin jälkeen juhlaväen jonottamaan torin nakkarin antimia.

Niin että emme me teinit aina olleet niihin tappeluihin syyllisiä. Kyllä siellä nujusivat aikuiset pukumiehetkin. Liekö viimeisten hitaiden jaossa jäänyt koura tyhjäksi vai mikä mahtoi kyrsiä.

Nykyään oikein säpsähdyttää, kun joskus yössä ollessa katsoo autiutta, joka muinaisilla metsästysmaillamme vallitsee. Missä se nykynuoriso oikein rötisee?

Pitäisikö meidän entisten nuorten vallata kävelykatu takaisin sitten, kun nautimme Mikkelin keskustan vallanneiden hoivayritysten laadukkaista mittatilauspalveluista?

Nyt alkaa pukata vahvaa visiota:

Teemmekö Hallituskadusta rollaattorirallin ja kävelysauvakendon näyttämön, jolta matsien päätyttyä keräillään tekohampaita ja turvarannekkeita?

Pummaammeko tupakkaa ohi kiirehtiviltä ja räimme ringissä?

Riitelemmekö vanhasta muistista siitä, kumpi on parempi, Judas Priest vai Scorpions?

Dyykkaammeko selkäydinreaktiolla piiloon, kun näemme poliisiauton?

Virittelemmekö soidinmenoja, vaikkemme muista, miksi?

Ja ennen kaikkea: jaksammeko rollata Kasiksen mäkeen kuselle?

Täytyy muistaa kirjata hoitotahtoon, että vievät ukkokodista edes joskus torille nuuhkimaan höyrynakin tuoksua. Ja kuljettavat Ruska-pulloa nenän alta sen verran, että tunnelmaan pääsee.

Jos vielä soittavat vähän Hurriganesia, Eppu Normaalia ja Hanoi Rocksia, saattaa dementian tuolta puolelta nousta huulille tietävä hymy.

Hampaaton suu mukeltaa että aiv biin traing foor ö veri long taim. Mikä tietysti on siinä vaiheessa ihan jumalan tosi.

Jos en enää pysty itse kävelykatua kävelemään, toivottavasti saan edes robotin lykkäämään. Mieluiten sellaisen Kraftwerk-mallisen.