Päätoimittajalta: Hiihtäen koronaa karkuun

Ulkoilu metsissä ja järvien jäällä ei tapa virusta, mutta antaa voimia ankeuden keskelle. Pitkittyvässä poikkeustilassa ihmisten valmius noudattaa varotoimia heikkenee, muistuttaa päätoimittaja Timo Laitakari.

Päätoimittajalta: Hiihtäen koronaa karkuun

Ylämäessä suksi lipsui. Alamäessä se luisti kuin tervassa. Työviikon päälle lumisateessa vedetty tahmoava kierros Latupirtille teki silti ns. Edwardia.

Jos koronasta jotain myönteistä pitää sanoa, niin epidemia on vauhdittanut suomalaisten hiihtoharrastusta. Tuskin minäkään näin paljon olen sivakoinut sitten kouluaikojen. Kelitkin ovat suosineet lajia ihan mahtavasti.

Ulkoilu – erityisesti hiihto – näyttää olevan monelle ihmiselle voimanlähde, jolla muuten surkeista ajoista selvitään. Hiihto ei tapa virusta, mutta lumisessa metsässä tai järven jäällä ahdistus karkaa hitusen loitommas.

Ehtiikö viruksen brittimuunnos kääntää epidemian valloilleen?

Tämän viikon uutisilla oli päinvastainen vaikutus. Mikkelin seudulla tautitilanne oli pitkään kohtuullisesti hallussa. Nyt tartuntarypäs keikautti kerralla hälytysvalot punaiselle.

Samaan aikaan ministerit puhuvat rajoitusten kiristämisestä. Maanantaina astuvat voimaan tartuntatautilain muutokset, jotka antavat uusia mahdollisuuksia eri palveluiden sulkemiseen ja rajoittamiseen.

Vielä vuodenvaihteen tienoilla eli toivo siitä, että rokotteilla homma saataisiin kevään mittaan haltuun. Nyt näkymä on ankea, kun kävi selväksi, ettei rokotusten kattavuutta saada nopeasti riittävän suureksi. Samaan aikaan viruksen ärhäkkäämmin leviävät muunnokset yleistyvät.

Käynnissä on eräänlainen kilpajuoksu. Ehtiikö rokottaminen lisätä riittävästi laumasuojaa? Vai ehtiikö viruksen brittimuunnos kääntää epidemian valloilleen?

Kesä on tässä taistelussa yksi takaraja – ainakin henkinen. Viime vuonna tilanne rauhoittui kesäksi, joka on yleensä on rauhallista aikaa myös influenssavirusten osalta.

Etätöissä ja maskien takana lajityypillinen käytös vaikeutuu.

Jo toista vuotta jatkunut poikkeustila alkaa näkyä ihmisissä. Sen huomaa vaikkapa työpaikalla. Kuten aivotutkija Ylellä juuri kertoi, jopa ihmiset aistit on suunniteltu lajitovereiden tapaamiseen. Etätöissä ja maskien takana lajityypillinen käytös vaikeutuu.

Kauppareissulla huomaa, etteivät turvavälit tai käsidesin käyttö ole enää kaikille itsestäänselvyys. Kun poikkeustila jatkuu ja jatkuu, se johtaa väistämättä lipsumiseen ja herpaantumiseen.

Korona on kaikesta huolimatta aika lailla abstrakti uhka. Kuolemanriskeistä ja tehohoidosta kyllä puhutaan uutisissa. Harva silti on sairaalaosastolle päässyt kurkistamaan, ja valtaosassa perheitä on selvitty ilman sairastumista.

Poikkeustilan pitkittyessä myös viestinnässä keinojen pitää koventua.

Suomessa on viime vuosina puhuttu kriisitietoisuudesta lähinnä talouden yhteydessä. Eri päättäjät ovat tavanneet harmitella, ettei kansa ymmärrä uudistusten välttämättömyyttä, koska kriisitietoisuus puuttuu.

Myös koronataistelussa kriisitietoisuus on avainasia. Suomalaiset ovat valmiita tekemään, jos ymmärtävät, että pakko on.

Poikkeustilan pitkittyessä myös viestinnässä keinojen pitää koventua, jotta ihmiset muistavat ja jaksavat välittää.

Muistellaanpa tuoreita uutisia: THL suosittaa pääkaupunkien baarien sulkemista, THL suosittelee hiihtolomalaisia jäämään kotiin, hallitus valmistelee ulkonaliikkumiskieltoja.

Se on jo nähty, että THL:n suositukset eivät tepsi: Lapin hiihtokeskukset ovat jo täyttyneet etelän lomalaisista.

Ja tuleva viikko pysytellään tiukasti pois ihmisten ilmoilta.

Ajatus ulkonaliikkumiskiellosta on raju. En usko, että sellaista hallitus ihan hevillä säätää. Suomessa on tilaa ulkoilla ilman, että joutuu kenenkään toisen kanssa lähikontakteihin.

Hallituksen ei myöskään kannata rätkäyttää rajoituksia, joita kansa ei suostu noudattamaan. Sellainen veisi pohjaa kaikilta muiltakin määräyksiltä.

Uusia linjauksia odotellessa pitää toivoa, että talven ja keväät säät pysyvät lumisina ja aurinkoisina. Se auttaisi suomalaisia jaksamaan taistelua koronan kanssa.

Ja tuleva viikko pysytellään tiukasti pois ihmisten ilmoilta, kuten Essoten Santeri Seppälä suosittelee. Näin voimme yhdessä saada Mikkelin seudun tautitilanteen taas rauhoittumaan.

Kirjoittaja on Länsi-Savon päätoimittaja.