Mikkelin Möyhentäjä: Kaupungille lähtemiseen on aina vain vähemmän syitä — On siis viisainta alkaa keksiä uusia syitä lähteä liikenteeseen

Mikkelin Möyhentäjää vähän sylettää kun ei keskustassa enää ole tuttuja kiintopisteitä.

Anssi Mehtälä
Anssi Mehtälä

Kaupungilla luuhailu on aina sujunut minulta kuin luomisen työ. Joutilas lauantai on monesti mennyt kuin siivillä kaupoissa pyöriessä. On sillä tyylillä saanut lyhyempiäkin luppoaikoja täyttymään.

Joskus kyseessä on ollut täsmäreissu jonkin tietyn asian perässä. Usein on kotiutuessa joutunut myös toteamaan, että tällaistakin sitä näköjään alkoi tarvita.

Mikkelissä minulla alkaa kuitenkin olla pieni ongelma tämän asian kanssa. Käymisen väärtit paikat ovat vähentyneet jyrkästi.

Kolmen kirjakaupan sijaan täällä on yksi. Levykauppoja ei ole yhtään, ei edes alan divaritoimintaa. Keskustassa ei enää pääse tutkimaan äänentoistolaitteita, eikä niitä paljoa ole laitakaupunginkaan puodeissa.

Perinteisiä tavarataloja ei keskustassa ole kuin yksi, eivätkä senkään valikoimat ole enää lähelläkään sitä mitä ennen.

Alkossa ei viitsi joka päivä käydä, vaikka se kiva paikka onkin. Apteekissa taas pitää vierailla nykyään useammin kuin viitsisi.

Me mikkeliläiset ratkaisemme tämän pelin itse.

Tiedän toki, miksi näin on päässyt käymään. Se digitalisaatio ja se netti. Mutta silti oikein säpsähdin, kun tässä kerran kävelin katuja edestakaisin ja havaitsin, että liikehuoneistot, joissa ennen myytiin asiakkaille tavaroita, täyttyvät nyt myyntikonttoreista ja toimistokeskittymistä.

Ja kauneusalan palveluja tarjoavista liikkeistä. Onneksi edes sillä alalla menee hyvin, kun niitä on monta joka korttelissa. Mutta kun en tarvitse rakennekynsiä ja räystäsripsiä. Ainakaan omasta mielestäni.

Kivijalkojen lisäksi muutos näkyy kauppakeskuksissa, joissa tavarakaupan tilalle tulee palveluja ravintoloista mattopesuloihin ja Mikkelissä taidemuseoon asti.

Tässäkään suhteessa emme poikkea isoista trendeistä; kauppakeskuksiin houkutellaan ihmisiä entistä enemmän ruoalla, elämyksillä ja tapahtumilla.

Näyttää myös siltä, että kauppakeskuksissa ja miksei myös kivijaloissa yleistyy pop up-toiminta. Samassa tilassa myydään ensin kuukausi pyyhkeitä ja sitten kuukausi vaatteita. Välissä siinä voi olla vaikka taidetyöpaja. Pääasia että tila täyttyy.

Muustakin kuin sähkö- ja teleyhtiöiden myyntitykityksestä, joka ottaa hermoon. Ymmärrän että he tekevät työtään, mutta olen vanhanaikainen. Jos tarvitsen jotain, menen ja kysyn sitä. Tuputtaminen nostaa minut kapinaan. En perkele osta vaikka tarvitsisin.

Olen ajatellut painattaa erityiset t-paidat kauppakeskusreissuille. Toisessa lukee MINULLA ON FIRMAN LIITTYMÄ ja toisessa MINULLA ON SÄHKÖÄ.

Kun manailemme muutoksia kaupungilla, on hyvä palauttaa mieliin, että me kuluttajat olemme monet niistä itse aiheuttaneet. Me asetimme nettijätit oman kaupungin vaate- ja muiden kauppojen edelle juostessamme halpojen hintojen perässä. Me kuskaamme mieluummin verkosta ostettua hutikamaa postiin palautukseen kuin käymme tutustumassa tuotteisiin myyjän opastuksella. Me emme enää lue kirjoja tai osta äänilevyjä (miten niitä ostat kun ei ole kauppoja jotka myisivät?).

Sillä pitää mennä mitä on. Mutta mikä sitten saisi vääntäytymään liikkeelle?

Eiköhän se ole toiminta. Tapahtumat. Niitä tässä kaupungissa onneksi vielä on ja niitä pitäisi koettaa suosia niin paljon kuin jaksaa.

Rock-festivaaleja, jättikirppiksiä, sadonkorjuumarkkinoita (nämä kaksi yhdistettiin fiksusti äskettäin!), baaritempauksia, levymessuja ja muuta. Tänä viikonloppuna on lähdettävä Mikaeliin katselemaan ja maistelemaan jännittäviä käsityöläisoluita.

Tapahtumat tarvitsevat yleisöä jatkuakseen. Vaikkei tarjolla olisi ilmaista puuroa tai ämpäriä ja joutuisi vähän maksamaankin. Järjestäjillä on syynsä pääsymaksujen perimiseen. Eivät he ilmalla elä, vaikka on kuvioissa melko lailla aatteen palosta.

Mikkeli pysyy elävänä ja kiinnostavana, kun täällä on actionia. Siksi paikallista yrittäjyyttä ja toimeliaisuutta kannattaa tukea silloin, kun sen aika on.

Sano se -palstalla tai Puskaradio Mikkelissä on turha vaatia uusia kauppoja tai valitella lopettavista kaupoista, jos ei halua entisiäkään omilla euroillaan tukea.

Sillä lailla tämä maailma toimii. Meillä on omia, hyviä palveluja tasan niin pitkään kuin olemme halukkaita niitä käyttämään ja niistä maksamaan. Me mikkeliläiset ratkaisemme tämän pelin itse.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet