Päätoimittajalta: Sulkava on ihmemaa, mutta harva sinne muuttaa vaikka maksettaisiin

Sulkava houkuttelee nuoria perheitä isolla rahalla. Mitään ryntäystä ei ole odotettavissa, arvioi päätoimittaja Timo Laitakari. Muuttoliikkeen kääntäminen vaatii työpaikkoja.

Timo Laitakari | timo.laitakari@lansi-savo.fi | Twitter: @TimoLaitakari
Timo Laitakari | timo.laitakari@lansi-savo.fi | Twitter: @TimoLaitakari

Paljonko meille pitäisi maksaa, että muuttaisimme Sulkavalle? Pohdiskelin asiaa rouvan kanssa. Aika iso summa tarvittaisiin. Mitä me siellä?

Kysymys tuli mieleen ja ajankohtaiseksi, koska Sulkavan valtuusto päättää ensi viikolla, vapauttaako se vauvaperheet vuodeksi kunnallisveroista.

Kyse on isosta porkkanasta. Jos perheessä on kaksi keskituloista vanhempaa, summa on helposti toistakymmentä tuhatta euroa.

Sulkava haluaa asukkaita ja elinvoimaa. Verovapaa vuosi ideoitiin valtuustoseminaarissa.

Muuttoliikkeitä tutkinut tohtori Timo Aro arvioi lauantain Hesarissa, ettei Suomen historiasta löydy toista aikaa, jolloin väestö olisi keskittynyt yhtä vauhdikkaasti.

Pääkaupunkiseutu ja muutama muu city vetävät väkeä. Melkein kaikki muut alueet menettävät. Maakunnista Etelä-Savon väestö vähenee kaikkein nopeimmin. Osa lähtee kirkkomaahan, osa isompiin keskuksiin.

Etelä-Savon kunnista Sulkava on suurimpia menettäjiä. Viime vuonna vain Pertunmaalla väestö väheni vielä nopeammin.

Tietotyöläiselle mahdollisuus Saimaan seljillä soutamiseen ja Partalansaaressa pakertamiseen saattaa lopulta olla vielä suurempi houkutin kuin verovapaus.


Maaltapako ja kaupungistuminen ei ole vain suomalainen ilmiö. Kaikkialla kyse on samasta asiasta, elinkeinorakenteen muutoksesta. Maanviljely ja alkutuotanto ovat koneellistuneet. Työpaikat ovat siirtyneet kaupunkeihin. Ihmiset valuvat perässä.

Muuttotappiokunnissa on kokeiltu kaikkea, jotta väki pysyisi ja uusia asukkaita saataisiin. Puumalassa lapsiperheitä hemmotellaan maksuttomalla päivähoidolla, ja Mäntyharju on lähdössä samalle tielle.

Sulkava ei ole ensimmäinen, joka tarjoaa kylmästi käteistä. Esimerkiksi Miehikkälässä vauvaperheelle tarjotaan 10 000 euron stipendiä.

Kävin Sulkavalla ensimmäisen kerran Sadun ja Hanskon häissä Muikkukukossa talvella 1974. Sen jälkeen kunnan asukasmäärä on huventunut 2 000:lla. Asukkaita on enää alle 2 600.

Vauvaperheiden ”verovapaus” tuskin kääntää kehitystä, mutta pito voi toki parantua. Ehkä Savonlinnaan muutto jää jollekin tämän takia tekemättä. Ehkä paluu kotiseudulle opiskeluiden jälkeen alkaa houkutella.

Pelkkä raha ei lapsiperheessä asioita ratkaise. Arki pitäisi saada toimimaan, lapset hoitoon, kouluun ja harrastuksiin. Ja ennen kaikkea vanhemmille pitäisi löytyä mieluisia töitä.

Vaikka puhdas luonto, kiireetön elämänrytmi ja verovapaa vuosi houkuttelisikin, sadan kilometrin työmatkat tai oman alan töistä luopuminen lopettavat muuttohaikailut nopeasti.

Työ ja talous ovat moottori, joka johtaa ihmisiä kaupunkeihin. Isossa mitassa virtaa ei käännetä ilman, että työn tekeminen on mahdollista myös muualla.

Yhä useamman työ tehdään läppäriä näpyttelemällä ja puhelimessa. Tekisi mieli olla optimistinen ja uskoa etätyön lisääntymiseen.

Tietotyöläiselle mahdollisuus Saimaan seljillä soutamiseen ja Partalansaaressa pakertamiseen saattaa lopulta olla vielä suurempi houkutin kuin verovapaus.

Sillä saralla Sulkava nimittäin on ihmemaa.


Kirjoittaja on Länsi-Savon vastaava päätoimittaja.