Kolumni: Valaita näkyvissä

Mikkelin Möyhentäjä selvitti, koska Mikkelissä on havaittu valaita. Myös sen, mitkä olivat niiden nimet.


Lapsuudessa ei sähköinen sutina kaksisesti kirkastanut ankeaa arkea. Kun Niksulan TV, Kyllikki Stenrosin Tänään kotona ja Naapurilähiö oli katsottu, homma oli siinä. Jos ei tullut High Chaparral tai Bonanza.
Kylillä ja kulmilla kävi kaikenlaista kiertävää. Tivolejakin useampi kuin Seiterä ja Sariola. Omanlaisensa erikoisuus oli surmanajotivoli. Tähtinä isä ja poika, Onni ja Kalevi Suuronen.
Kaksikko kiertää rytyytti puista tynnyriä. Meteli oli huumaava. Kaksitahtibensan käryssä surma uhkasi vakavimmin katsojaa, jos viihtyi paikalla pitempään.

Eksoottisimpia kiertolaisia olivat valaat. Otapas viisi-kuusikymppisen kanssa puheeksi menneet, niin ennen pitkää väännetään siitä, kävikö Mikkelissä valtava merinisäkäs ja oliko se torilla vai jossakin toisaalla.
Minä muistan mustaksi palsamoituneen olion, joka jötkötti rekassa Kenkätehtaan kentällä. Saattoi siitä hyvällä tahdolla havaita valaankin piirteitä.
Tönkkösäilönnästä huolimatta otus löyhkäsi kesäkelissä järkyttävästi. Ei siitä ihan samaa tunnelmaa irronnut kuin Jacques Cousteaun Merten salaisuudet-ohjelmista, joissa Calypson reima miehistö seikkaili kalojen vilpolassa sukellusveneineen. Sie sahen?

Vanhempi väki muistaa kuitenkin nähneensä valaskalan jo vuosia eMM (ennen Mikkelin Möyhentäjää). He puhuvat nimenomaan torista. Seikkailiko maailmalla siis yksi valas vuosikymmenten ajan vai oliko liikenteeseen laskettu useampi eksemplaari merten lempeää jättiläistä?
Aihe oli aivan liian kiihottava jätettäväksi suupuheiden varaan. Ei auttanut kuin sukeltaa arkistojen syvyyksiin kaskelotin päättäväisyydellä, kuulopuheiden ja huhujen jättiläiskalmareita pelkäämättä. Tämä Moby Dick oli saatava kiinni!

Ensimmäinen harppuuna osui maaliin helposti. Länsi-Savo todistaa, että kaupungissa vieraili 23.—24.7.1973 sillivalas Joonas. Kiertueen järjesti Maailman luonnon säätiö.
Joonas oli 20,5 metriä pitkä ja painoi 38 tonnia. Kieli oli härän kokoinen ja sydän painoi saman verran kuin norsu. Erikoisrakenteinen rekka, suurin mikä on koskaan teillämme liikkunut, kuljettaa jättiläisvalasta, maalailtiin jutussa.
Siinä mainittiin Joonaksen kierrelleen maailmaa pari vuotta. Tuotoilla rahoitettiin uhanalaisten lajien pelastamista. Paikkaa ei jutussa mainita, mutta en hylkää Kenkätehtaan kenttä-teoriaa.

Vanhempi valas löytyi vasta syvemmistä vesistä. 25.6.1959 ilmestynyt Länsi-Savo uutisoi Goliath-jättiläisvalaan (lajia ei mainita) Mikkelin visiitistä otsikolla HIRVEÄ OTUS. Hetulasuu oli Joonasta jytäkämpää sorttia, sillä 22-metrisen ”Jäämeren nisäkkään” ilmoitettiin painavan 68 000 kiloa.
Goliath pääsi kuvaankin. Siinä pieni poika tuijottaa valasta, joka on sijoitettu oikealta kyljeltään avattuun rekan perävaunuun. Maksua vastaan on tätäkin päässyt katsomaan. Torilla oltiin, tarkemmin länsilaidalla.
Valashavainnot Mikkelin leveysasteilta päättyivät tähän. Valaat kiersivät kuitenkin kymmenillä paikkakunnilla, joten Mikkeliin on saatettu osua muulloinkin. Ja melkoisia vetonauloja ne olivat. Aikalaiskertomukset sen todistavat.

Kuulostaako ankealta? Toisaalta ja toisaalta. Selailin yhtenä iltana television kanavaopasta löytääkseni jotakin katsottavaa noin tunniksi.
Vastaan tuli keittiössä sählääviä idiootteja, ulkomailla törmäileviä tampioita, elämänhallintapudokkaiden häitä sekä etelässä promiskuiteettia harjoittavia pösilöitä. Ryhmää, jonka kanssa ei edes ilkeäisi myöntää kuuluvansa samaan ihmiskuntaan.
Tuli mieleen, että formaattiteeveen syvimmän sontaluukun pohjimmaisten pökäleiden sijaan voisin hyvinkin valita tunnin session säilykevalaan kanssa. Se muistuttaisi, että joistakin lajeista evoluutio on tehnyt myös yleviä ja älykkäitä.

Anssi Mehtälä
@lansi-savo.fi

Kirjoittaja on yhteisö- ja mielipidetoimituksen esimies.

Anssi Mehtälä

Anssi Mehtälä