Mikkelin Möyhentäjä: Taitoluistelijoita on ilo katsella, koska he hymyilevät vaikka kuinka lihaksia kivistäisi — samanlaista esteettistä näyttävyyttä pitäisi saada muihinkin urheilulajeihin

Mikkelin Möyhentäjä on taas katsellut urheilua sillä silmällä. Ja todennut että toiset pääsevät suorituksessaan helpommalla kuin toiset.

Anssi Mehtälä
Anssi Mehtälä

Urheilua katsellessa tulee mieleen, että atleetit ovat aika eriarvoisessa asemassa sen perusteella, minkä lajin ovat aikanaan valinneet.

Ainakin sen suhteen, miltä he urheillessaan näyttävät. Tai siis sen suhteen, miltä heidän pitää näyttää.

Maratoonarille tai 50 kilometrin hiihtäjälle on ihan jees tulla maaliin ja esiintyä matkallakin tyylittömästi tukka sekaisin, yltä päältä hiessä ja räkä poskella. Eikä haittaa vaikka vatsa niin sanotusti heittäisi peruutusvaihteen silmään.

Se kuuluu kuvioon. Siitä tiedämme, että urheilija on antanut kaikkensa.

Mutta entäs vaikka naisvoimistelu ja taitoluistelu.

Pitää ensinnäkin olla täydessä tällingissä, tukka laitettu ja kunnon estradimeikki päällä. Asusteet ovat enemmän show- kuin urheilumaailmasta.

Suorituksessa pitää näyttää siltä, ettei tunnu missään. Tässä vain kepeänä liihotellaan.

Hymyn on hohdettava ja poseerauksen oltava timmi, vaikka maitohapot jylläävät lihaksissa, joka nivel ja jänne huutaa leipää valtavan paineen alla ja tekisi mieli karjaista kuin Jorma Kinnunen.

Tällä mittarilla nuo urheilijat ovat todellisia huippuja. Pariluistelussakin miehen on oltava kuin bachelor-Ken samalla kun heittelee 50-kiloista naista pystyyn ja vaakaan.

Sopii yrittää ja katsoa millainen on ilme.

Esittävämpää urheilutyyliä tarvittaisiin enemmän. Nykyäänhän televisioyhtiöt vaativat ehtimiseen muutoksia perinteisiin lajeihin, jotta niihin saataisiin lisää säpinää ja näyttävyyttä.

Välittämättä usein yhtään siitä, millainen itse lajin luonne on. 50 kilometrin kävelyä ollaan jo liian pitkäveteisenä lopettamassa ja eiköhän viidenkympin hiihtokin ala olla katoavaa kansanperinnettä.

Miltä kuulostaisi miesten 400 metrin aitajuoksu herrasmiesmäisesti puku päällä? Kostyymi totta kai suunniteltaisiin elastiseksi ja piikkarit sallittaisiin, mutta niiden pitäisi kumminkin olla lakeerikengän malliset.

Voitto ratkaistaisiin myös taiteellisen vaikutelman perusteella.

Nykyisellä kameratekniikalla voidaan mitata helposti, kenen nilkka ojentautuu puhtaimmin aitaa ylitettäessä.

Maalikamera kertoisi, kenellä on kalkkiviivalla huikein hymy, suorin solmio ja fiinein frisyyri.

Naisten sprinttihiihto saisi lisää näkyvyyttä, jos kisa käytäisiin samantyyppisissä kamppeissa kuin taitoluistelukilpailut. Kovilla pakkasilla siirryttäisiin sisähalliin paleltumien välttämiseksi.

Kuvioon kuuluisivat taiteellis-esteettiset aspektit. Hitaampaa hiihtovauhtia voisi kompensoida suorituksen puhtaustekijöillä, kuten suksen asennolla ja sauvakäden ranteen siroilla ojennuksilla.

Näitä voisi arvioida tuomaristo, jolla olisi oikeus punaliputtaa kömpelöimmät ladun sivuun.

Yleisurheilussa pitäisi arvostaa enemmän arvokasta ja hillittyä käytöstä.

Se tietäisi esimerkiksi sitä, että brutaalisti mylvivä keihäänheittäjä tai kuulantyöntäjä saisi sakkosenttejä sen mukaan, miten kovaa ääntä hän päästelee. Desibelimittari on oiva väline tähän kontrolliin.

Keihäässä samaa sovellettaisiin, jos heittäytyy vellihousuisesti mahalleen.

Pikajuoksuissa tulisi syynätä tarkkaan, millaisilla ilmeillä ja eleillä urheilija valmistaa itseään suoritukseen.

Groteskisti irvistelevät ja itseään poskelle läpsivät menettäisivät sekunteja siinä missä tyynen stoalaisella arvokkuudella valmistautuvilta niitä vähennettäisiin.
Tämä koskee myös videoitavia urheilijaesittelyjä, joista liian moni urheilija tekee spektaakkelin.

Pukeutuminenkin pitää huomioida. Pöksyjään persvaosta onkiva pituushyppääjätär saisi armotta sakot, kun sovinnaisempi urheilutekstiili toisi tyylisenttejä.

Yleisurheilu on sentään koko perheen laji.

Ja melkein olin unohtaa, että tenniksessä pitäisi seurata ulosajo heti sellaiselle, joka aloittaa sen karmean kuuloisen hihkumisen, joka on tehnyt etenkin naistenniksestä ihan sietämätöntä katsottavaa.

Estetiikan korostaminen saattaisi parantaa suomalaisurheilijoiden menestystä.

Tällä kaudellahan se taas on nähty, että etenkin hiihtolajit menevät nykysuomalaisilta päin persettä heti, kun lähtöviivalle asettuu muidenkin maiden kansalaisia.

Ehkä tässäkin tapauksessa toimisi se harrastusliikunnasta tuttu ilmiö, että jos kuntoa ja tekniikkaa ei tahdo löytyä, voi asiaa ainakin yrittää kompensoida tyylillä ja tekstiileillä.