Mikkelin Möyhentäjä: Neljä miestä kävelemässä lontoolaisella suojatiellä ja Joroisten ravien avoimen tasoitusajon neljäs — mikä näitä kahta yhdistää?

Mikkelin Möyhentäjä kuunteli pitkästä aikaa Beatlesin musiikkia. Jälleen kerran paljastui, miksi bändi on niin ylivoimaisen historiallinen ja legendaarinen.

Anssi Mehtälä
Anssi Mehtälä

Noin 50 vuotta sitten otettiin Lontoossa, Maida Valen kaupunginosassa valokuva.

Siinä neljä miestä kävelee vasemmalta oikealle suojatien yli.

Kuva päätyi Beatlesin Abbey Road-albumin kanteen.

Suojatietä ovat sittemmin astelleet sadattuhannet fanit. Ja ottaneet valokuvan.

Beatles hajosi muutama kuukausi kuvaussession jälkeen. Harva tajusi tuolloin, että siihen loppui pop-musiikin kehityksen kannalta ratkaisevan tärkeä kausi.

Länsi-Savokaan ei asiaa noteerannut. Mutta löysin arkistosta pätkän, joka todistaa Beatlesin syvän kulttuurisen vaikutuksen Etelä-Savossakin.

17.2.1969 Länsi-Savo kertoi, että Joroisten raveissa sijoittui 2 000 metrin avoimen tasoitusajon neljänneksi parikkalalaisen R. Hinkkasen ori Beatles.

Beatles ei ollut minun bändini, vallankumoukseni tekivät muut. Beatles oli edellisen sukupolven juttu.

En hommannut punaista ja sinistä tuplaa. Rahat menivät Alice Cooperin, David Bowien ja muiden poppareiden älppäreihin.

Veli lahjoitti Rock And Roll Music -kokoelman, mutten kuunnellut siitä kuin jytäisät Helter Skelterin ja Back In The USSR:n nelospuolen alusta.

Muut kuulostivat antiikkiselta, ohuelta räminältä.

Minulle Beatles oli Urheilupuiston yläasteella laulettu Eight Days A Week, radiossa soineet Yesterday ja Michelle ja tuhannet coverit. En edes tajunnut, miten paljon Electric Light Orchestran Jeff Lynne Beatlesilta varasti.

Bändi eli myös kulttuuriviittauksissa. Leevi & The Leavingsin ensihitissä arvuuteltiin, vieläkö Marja-Leena ihailee Beatlesia ja George Harrisonia ja Kari Peitsamo vakuutti keskellä punk-huumaa uskovansa Beatleksiin.

Kumpikin lauluntekijä kuvasi Beatlesin menneisyyden juttuna. Nostalgian suuret vuodet olivat vielä edessä.

Kuuntelin pitkästä aikaa Beatlesia. Vuosien kuluessa olen hommannut koko tuotannon, mutta ei niitä levyjä usein tule heitettyä koneeseen.

Beatles-musiikki on itsestäänselvyys, valtava historian järkäle. Se vain on. Dave Lindholmin sanoin ”niin kuin vuoret on aina kivee”.

Järkälettä kuunnellessa tajuaa kuitenkin aina saman asian.

Popin tekemisen olisi periaatteessa voinut lopettaa Beatlesiin. He tekivät kaiken, millä siinä taiteenlajissa on merkitystä.

Siinä olisi saavutusta vuosikymmenten urallekin. J, P, G ja R käyttivät siihen seitsemän vuotta.

On hassua, että hajoamisen jälkeen Beatlet yrittivät pitkään kaikkensa, ettei heitä muistettaisi legendaarisesta saavutuksestaan.

Tavallaan sen ymmärtää. Kun on kirjoittanut pop-musiikin historian uusiksi, mitä sitten voi tehdä? Uusia kivoja biisejä rouvan kanssa niin kuin Paul McCartney ja John Lennon?

He taisivat jo silloin ymmärtää sen, minkä myöhemmin ovat joutuneet tunnustamaan kymmenet legendat.

Että vaikka taiteellisesti ja ihmisenä kypsyneenä artistina yrität vääntää nuotteja mihin järjestykseen tahansa, lopputulos ei koskaan pärjää sille, mitä vetelit urakkatahdilla hihastasi parikymppisenä pojankollina.

Beatlesia kuunnellessa on helppo ohittaa kulttuurihistorialliset merkitykset ja tulkinnat. Laulut ovat itsessään niin hyviä. Minulle tässä maailmassa on ehkä 52 tärkeämpää ja läheisempää bändiä kuin Beatles, mutta heidän ylivoimansa ei olekaan mielipide vaan fakta.

He iskivät kaikkeen oman leiman. Ihan sama millaista musiikkia he tekivät. Se kuulosti aina Beatlesilta. Myöhemmin vain Queen on päässyt lähelle samaa.

Olen kuullut lukemattomia tarinoita siitä, että kun radiosta tuli All My Loving, elämä muuttui. Yksi esitys pyyhki lattiaa kaikella muulla. Luuttuaminen oli niin perusteellinen, että ymmärrän nyt hyvin, miksi Beatles-aikojen kasvatit nauroivat meidän glam-sankareillemme.

On pakko myöntää, että Suzi Quatroa ja Mudia kuunnellessa pitää välissä olla aika huokoinen nostalgiafiltteri. Ne olivat aikansa tuotteita. Ero on siinä, että Beatles on todistanut olevansa kaikkien aikojen tuote.

Saas nähdä, kuinka moni tämän päivän tähti muistetaan vuonna 2069.

Mutta siitä olen aika varma, että silloin Abbey Roadin suojatiellä kävellään edelleen jonossa. Ja otetaan kuvia.

Uusimmat uutiset