Mikkelin Möyhentäjä: Köhäilevä Mikkeli olisi aika kelvoton tunnuslause. Joten eiköhän tehdä koulut sellaisiksi että niissä on terveellistä olla.

MIkkelin Möyhentäjä ei väistänyt kouluaikoinaan (paitsi joskus), mutta nyky-Mikkelin koululaiset eivät tunnu paljon muuta tekevänkään, kun koulupolku vie väistöparakista toiseen.

Anssi Mehtälä
Anssi Mehtälä

Unessa ja joskus valveillakin tulee useasti oltua koulutiellä. Aika usein myös välitunneilla. Se saattaa johtua siitä, että niiden anti tuli joskus koettua kovastikin mielekkäämmäksi kuin oppitunneilla kylvetyt tiedon kultajyväset.
Urpolan koulun pihan läpi kulkiessa muistan pukkitappelut, mutta erityisesti yhden välkkäriaktiviteetin. Ehkä siksi, että se oli näin aikuisen aivoilla ajateltuna siitä älyttömimmästä päästä.
Homman nimi oli se, että kuljettiin kahden tai useamman koulupojan rintamassa eteenpäin, jonkinlaisessa käsikynkässä ja huudettiin mahdollisimman röteällä ja kovalla äänellä: EI VÄISTETÄ! EI VÄISTETÄ!
Ja siinä se koko leikin ajatus oli. Mentiin eteenpäin eikä väistetty. Joskus toiset väistivät, joskus eivät. Silloin nujuttiin.

Tämä muistui mieleen, kun kirjoittelin taas yhtä kouluevakkojuttua lehteen. Ajattelin, että tuo meidän huutelumme istuu aika huonosti nykypäivään, koska eiväthän Mikkelin nykykoululaiset enää muuta teekään kuin väistävät. Päiväkodista, esikoulusta, koulusta ja muusta tilasta toiseen. Kun on niitä sisäilmaongelmia. Onneksi synnytyslaitos on sentään (koputtakaa puuta lukiessanne tämän) vielä oikeassa paikassa.
Kaupungin tilakeskuksen nimeksi sopisi jo paremmin väistötilakeskus. Viimeisimmät tiedot kertovat, että virastotalossakin palaveerataan sisäilma-asioista. Ettei vain olisi luvassa muutakin kuin mattojen repimisiä...   
Kaupungissa kasvaa sukupolvi, jotka ovat saaneet enemmän oppia tilapäiskoulussa kuin varsinaisessa. Jos sama homma jatkuu, on meillä muutaman vuoden päästä ikäluokallinen abiturientteja, joiden pitäisi ihan linjakkuuden ja jatkuvuuden nimissä saada valkolakkinsakin jossakin parakissa, kun siellä on ne tiedotkin hankittu. Tai pitäisikö niille antaa valkoinen raksamiehen kypärä ja iskeä lyyra siihen?

Onko meillä muutaman vuoden päästä ikäluokallinen abiturientteja, joiden pitäisi ihan linjakkuuden ja jatkuvuuden nimissä saada valkolakkinsakin jossakin parakissa?


Tilanne saa välillä niin koomisia piirteitä, että naurattaisi isostikin, ellei pelissä olisi ihmisten terveys ja hyvinvointi. Ajatelkaa nyt; Päämajakoulu siirrettiin ajat sitten alkuperäisestä kiinteistöstään vanhalle Yhteiskoululle, kun oli sisäilmaongelmia. Ja nyt, kun naapurissa Urheilupuiston koulu joutui evakkotilojen etsintään, esitettiin yhdeksi väistötilaksi juuri Puukoulua, joka on osa sitä alkuperäistä Päämajakoulua, josta siis lähdettiin sisäilmaongelmien takia pois.
En halua tällä irviä kenellekään. Väistötilaruletti vain näyttää pyörivän niin vinhaa vauhtia, että tarkkana saa olla, että tietää, mihin kohdalle pallo milläkin kierroksella jää. Eikä olisi haitaksi sekään, että ratkaisut olisivat sellaisia, ettei niistä tulisi turhia jälkimutinoita mihinkään suuntaan. Euroa kannattaa käyttää konsulttina, mutta esimerkiksi kouluviihtyvyys ja työssä jaksaminen ovat asioita, joita ei pysty mitenkään ynnäämään riviksi kustannusarvioon.

Koulunkäynti sujuu myös poikkeustiloissa, eikä pitempi matka tai poikkeavat kouluajat ole välttämättä koulutyön surma. Minä kävin ensimmäiset pari vuotta vuorolukua Urpolassa. Iltavuoroistakin selvittiin, vaikka tympiväthän ne. Tipulan yläkoulustakin palasin vielä vierailijaksi Urpolaan, kun kotsatunnit piti jonakin vuonna jostakin syystä pitää siellä. Hyvin jaksettiin kävellä ja ehtihän siinä parikin tupakkia vetää matkalla.
Mikkelin pitää silti saada koulunsa kuntoon. Nyt on akuutteja tulipaloja sammutettavana, mutta niistä selvittyä olisi oikein hyvä idea katsoa, missä lapset asuvat, missä niiden pitää käydä koulua ja laskea sitten oikein laskutikulla, kannattaisiko Mikkeliin rakentaa ihan uusi koulu ihan uudelle paikalle.
Ja mielellään sellaisiksi, ettei niissä tarvitse rykiä ja niiskuttaa. Muuten voimme kaivaa naftaliinista kaupunkimme vanhan sloganin ja muodistaa sen muotoon Köhäilevä Mikkeli. Rakennuksilla kun on käyttöikänsä ja moni muukin Mikkelin kouluista on tulossa elinkaarensa päähän. Väistämättä.

Anssi Mehtälä
@lansi-savo.fi 

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet