Päätoimittajalta: Kissakortti kuntapäättäjien postilaatikkoon — Ei päästetä energiayhtiöitä ulkopuolisten kapitalistien käsiin

Maakunnan isojen energiayhtiöiden omistuksella spekuloidaan jo kahvipuheissa. Suur-Savon sähkön toimitusjohtajan lausuntoja on vaikea tulkita muuksi kuin fuusioehdotukseksi, päätoimittaja Timo Laitakari kirjoittaa.

Päätoimittajalta: Kissakortti kuntapäättäjien postilaatikkoon — Ei päästetä energiayhtiöitä ulkopuolisten kapitalistien käsiin

Toimitusjohtaja Markus Tykkyläinen ei sanonut, että Suur-Savon sähkö pitäisi yhdistää Etelä-Savon energian kanssa. Korostan, ettei sanonut.

Juuri tätä hän silti tarkoitti.

Koska viesti löytyy rivien välistä, olisi liioittelua puhua kissan nostamisesta pöydälle. Ehkä kyse oli pikemmin kissan kuvalla varustetusta postikortista.

Suur-Savon sähköä johtava Tykkyläinen on huolissaan siitä, minne kuntien omistamien energiayhtiöiden omistus päätyy, jos ja kun kunnat rahapulassaan ryhtyvät myymään.

Tykkyläinen muistuttaa aivan oikein, että kyse on perustavanlaatuisesta yhteiskunnallisesta infrastruktuurista. Hän herättää kysymyksen, onko järkevää päästää sitä kansainvälisten pääomasijoittajien käsiin.

”Kannattaisi (...) hakea ensin energiatoimijoiden yhdistämistä, sillä yhdistäminen nostaa yhdistettyjen yhtiöiden arvoa.” Näin Tykkyläinen tarkalleen lausui Keskisuomalaisessa (18.10.).

Paikallisessa omistuksessa yhtiöiden voitot jäävät hyödyttämään aluetta. Pääomasijoittaja taas nyhtää ostohinnan ja tulevat voitot paikallisten lompakoista ja kiikuttaa ne pienillä veroilla jonnekin kauas.

Löytyykö kutistuvista, talousvaikeuksissa kamppailevista kuntaomistajista yhä valmiutta osakemäärien kasvattamiseen?

Suur-Savon sähköllä ei ole viime aikoina tehty erityisen suuria kauppoja. Jonkinlaista esimakua tulevasta on silti ehkä nähty, kun Rantasalmen kunta ja Savonlinnan seurakunta ovat rahapulassaan myyneet pieniä osake-eriä. Kummassakin tapauksessa ostaja löytyi alueen kunnista.

Mitä tapahtuu, kun myyntiin tulee isompi potti? Löytyykö kutistuvista, talousvaikeuksissa kamppailevista kuntaomistajista yhä valmiutta osakemäärien kasvattamiseen, vieläpä velkarahalla?

Tuoreissa kaupoissa osakkeen hinnaksi on määritelty 5 000 euroa. Jos siis vaikkapa Joutsan kunta päättäisi myydä omistamansa 1 665 Suur-Savon sähkön osaketta 5 000 euron kappalehintaan, ostajalta pitäisi löytyä 8,3 miljoonaa euroa riihikuivaa rahaa.

Kangasniemen kunnan osakkeiden arvo olisi samalla kaavalla 12,5 ja Mikkelin kaupungin jo 54 miljoonaa euroa.

Jos Mikkelillä on joku strateginen visio energiaomistusten kokonaisuudesta, se on onnistuttu pitämään salaisuutena.

Suur-Savon sähkön toimialue kattaa suuren osan maakuntaa. Mikkelin keskustan ympäristö on Etelä-Savon energian (Ese) aluetta. Pieksämäellä vastaan tulee Savon voiman verkkoalue.

Avainasemassa maakunnan energiayhtiöjärjestelyissä on Mikkelin kaupunki. Se omistaa kokonaan Etelä-Savon energian ja on Suur-Savon sähkön suuri omistaja noin 14 prosentin osuudella.

Jos Mikkelillä on joku strateginen visio energiaomistusten kokonaisuudesta, se on onnistuttu pitämään salaisuutena. Tämänsyksyinen talousahdinko sentään pullautti kaupunginjohtajan suusta muistutuksen, että kahdessa yhtiössä on kiinni iso omaisuus, jota viime hädässä voidaan muuttaa rahaksikin.

Julkisuudessa valtuutetut ovat reagoineet asiaan varovaisesti. Taustapuheissa erilaisia spekulointeja yhtiöiden kohtalosta silti pyöritellään.

Jos myyntiin lähdetään, helpompi kohde Mikkelin päättäjille on Suur-Savon sähkö.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Teoriassa Mikkelin kaupungilla on neljä päävaihtoehtoa:

1) Ei tehdä mitään ja odotellaan.

2) Myydään Suur-Savon sähkön osakkeet osittain tai kokonaan.

3) Myydään Esen omistus kokonaan tai osittain.

4) Pistetään Ese ja Suur-Savon sähkö yhteen.

Jos myyntiin lähdetään, helpompi kohde Mikkelin päättäjille on Suur-Savon sähkö: se palvelee kaupungin reuna-alueita, eikä kaupungilla nytkään ole yhtiössä määräävää asemaa.

Lisäksi Suur-Savon sähkö toimii koko maakunnassa, eikä maakunnallisuus juuri tässä tilanteessa taida olla Mikkelistä katsottuna mikään erityinen arvo.

Suurimmat esteet lienevät vanhat tutut: omistajakuntien erilaiset intressit, epäluottamus ja pelko.

Nelosvaihtoehtoa on yritetty ennekin. Toiminnallisesti ja omaisuuden arvon kannalta siinä olisi suuret mahdollisuudet. Toiminta tehostuisi miljoonilla euroilla vuodessa.

Tässäkin mielessä toimitusjohtaja Tykkyläinen on aivan oikealla asialla.

Tälläkään kerralla fuusion todennäköisyys ei silti ole suuri ja suurimmat esteet lienevät vanhat tutut: omistajakuntien erilaiset intressit, epäluottamus ja pelko.

Kirjoittaja on Länsi-Savon vastaava päätoimittaja.

Uusimmat uutiset