Mikkelin Möyhentäjä: Näin Mikaelista oikein viimeisen päälle sinisen unen — ja sain sinne mahtumaan kaiken mahdollisen kaupunginvaltuutetuista puukiuluihin

Mikkelin Möyhentäjä kehitteli ideoita siitä, mitä kaikkea Mikaelin seinien sisään voisikaan mahduttaa, kun oikein aletaan kuluja karsia. Homma lipsahti yötöiksi.

Anssi Mehtälä
Anssi Mehtälä

Mikkelin taloutta tasapainotetaan ihan päntiönään.

Yksi suunnitelma on koota kulttuuri Mikaeliin. Sinne on pohdittu siirrettäväksi, orkesteritoiminnan sekaan, Mikkelin teatteri ja musiikkiopisto.

Suunnitelmassa yhdistyy nerokkaan viivottimensuora insinööriajattelu laajaan ymmärrykseen kulttuurista. Voisihan sinne mahduttaa vielä vaikka mitä muutakin!

Tilaa Mikaelissa on. Seinien leveyttä ovat ylistäneet balettikokoonpanot maailman huipulta.

Visioin laatikon ulkopuolelta innovatiivisesti. Asia jäi niin päälle, että uneksin siitä koko yön.

Itäsaksalainen nukkumatti heitti silmille hyvät hiekat. Näin koko Mikaelin tulevaisuuden.

Kaupunginvaltuusto siirtyy pitämään istunnot Mikaelissa. Maanantait ovat konserttirintamalla hiljaisia, joten mitäpäs arvorakennusta tyhjänä seisottamaan.

Martti Talvela -sali sopii tarkoitukseen. Valtuutettujen pulpetit mahtuvat hyvin esiintymislavalle ja kaupungilla on vahvakätistä väkeä lastaus- ja purkutöihin, jotta lava vapautuu seuraavaksi päiväksi viuluviikarien opetukseen tai konserttikäyttöön.

Ilta- ja yötyölisien riski kyllä kasvaa, sillä Mikkelin keskustelevan valtuuston kokoukset lipsahtavat pirun pitkiksi. Siis tässä unessani.

Niinpä keksitään myydä pääsylippuja valtuuston istuntoihin. Niissähän on parhaimmillaan tarjolla maailmanluokan stand up -komiikkaa. Lipputuloilla katetaan vuoden parakkivuokrat.

Uneksin myös, että Mikaelissa on päivisin aika tyhjää. Sinne mahdutetaankin joku koulu, ainakin tilapäisessä väistömielessä. Kirkassilmät silkohapset tuovat ilakoivaa vipinää arvotalon arkipäiviin.

Kamarimusiikkisalissa näytetään lapsille alkoholista ja liikenteestä varoittavia rainoja ja pulpetit siivotaan suit sait sukkelaan pois, jos on tulossa kamarimusiikkia tai teatteria.

Näin myös ylätasanteella eläkeläisiä päivätansseissaan. Syntyi tervehenkisen kasvattavia kohtaamisia eri-ikäisten kesken ja koululaiset saivat tutustua musiikkiin ajalta, jolloin oli kunnollista.

Uneni tiesi myös, että Mikkelin taidemuseokin siirtyy Mikaeliin. Siellähän on valkoista seinää sadoin neliöin ja taide voimaannuttaa.

Ajattelu meni sellaisia raiteita, että voihan sinne ihan hyvin ripustaa ne taulutkin.

Sama se missä ne ovat ja kun siellä liikkuvat myös kuntapoliitikot, koululaiset ja ikäihmiset, on paljon silmäpareja taidetta illistelemässä.

Savonlinnasta unessani saatiin vahvaa tukea keskittämishankkeille. Siellähän on tehty loistavaa kulttuurityötä sijoittamalla teatteri hyvinkin Mikaelin tyyppiseen Savonlinnasaliin.

Savonlinnan kulttuuriväki ylisti unessani kaupunkinsa ymmärtävää omistajaohjausta.

Ei kuulunut poikkipuolista sanaa etenkään siitä, miten teatterin ja konserttitoiminnan vaatimukset on nivottu yhteen.

Aamupuolella uneni kääntyi blues-voittoiseksi. Liekö melatoniinilla ollut osuutta asiaan, mutta näin, miten kova käyttö kävi Mikaelin kunnon päälle. Talo rähjääntyi reissussa.

Näin, miten koko Mikaelin toiminnat, johon nyt sisältyivät myös Suur-Savon museon puukiulut, siirrettiin kauppakeskuksessa kiinantrikoo-kaupalta vapautuneeseen tilaan, vähän niin kuin pop up -Mikaeli -tyyppisesti.

Professori Tuhatkaunon näköinen mies perusteli, etteihän se kulttuuri hei seinistä ole kiinni vaan sisällöistä.

Vaihtoehtona väläyteltiin myös parakki-Mikaelin rakentamista satamaan, kauniiden ja hyväkuntoisten makasiinien katveeseen.

Mutta se hävisi äänestyksen, joka valtuustossa kesti kolme vuotta.

Juuri ennen heräämistä näin vielä Mikaelin. Tyhjä rakennus odotti remonttia ja suunnitelmaa uusiokäytöstä. Sitä oli mietitty kahdeksan vuotta. Ikkunat rikkonaisina ja graffitien peittämänäkin se näytti ylväältä.

Mikke-juna pyyhälsi ohitse. Turisteille Mikaeli esiteltiin muistomerkkinä ajasta, jolloin Mikkelissä tärveltiin kulttuurielämä ja jolloin suurimmat torvet eivät olleet kaupunginorkesterissa.

— On täällä Mikkelissä kummaa porukkaa. Eivätkö ne ymmärrä hyvän päälle, pohtivat matkailijat.

Heräsin. Hikeä pukkasi.

Mutta onneksi se oli vain paha uni.