Päätoimittajalta: Eduskunnan joulupukit melovat mutaisissa vesissä

Eduskunnan jakamat "joululahjarahat" ovat väärää politiikkaa. Jos käytännöstä ei luovuta, vähintäänkin niitä pitäisi jakaa Etelä-Savoon useampaan kohteeseen ja isompina summina, kirjoittaa päätoimittaja Timo Laitakari

Timo Laitakari | timo.laitakari@lansi-savo.fi | Twitter: @TimoLaitakari
Timo Laitakari | timo.laitakari@lansi-savo.fi | Twitter: @TimoLaitakari

Joulupukki ei yllätä. Keskiviikkona se otti perinteiseen tapaan eduskunnan valtiovarainvaliokunnan hahmon ja jakeli 60 miljoonaa euroa pitkin maata ja maakuntia tienpätkien kunnostukseen, järjestöjen tukemiseen ja muihin kannatettaviin pyrintöihin.

Rahanjakokierros tunnetaan ammattipiireissä nimellä ”eduskunnan joululahjarahat”. Kyse on siitä, että aiemmin syksyllä hyväksyttyyn valtion budjettiin jätetään potti, jonka hallituspuolueiden kansanedustajat voivat jakaa pieniin, itselleen läheisiin hankkeisiin.

Tällaisia olivat tällä kertaa esimerkiksi Porokylän liittymän parantaminen Nurmeksessa (350 000 euroa), Karjalan kielen elvytysohjelma (200 000 euroa) ja alikulkutunnelin rakentaminen Nousiaisiin (150 000 euroa).

Kaikki tuomitsevat siltarumpupolitiikan — paitsi jos se siltarumpu sattuu osumaan omille kotikulmille.

Perinteiseen tapaan hallitusryhmien kansanedustajat riemuitsivat vuolaasti merkittävistä panostuksista, joita rahoilla voidaan tehdä.

Keskusta ja kokoomus iloitsivat liikenneturvallisuuteen ja perusväylänpitoon tehdyistä parannuksista. Sinisten puolustusministeri hehkutti maanpuolustukseen saatuja 300 000 euron ropoja.

Joululahjoista toki kuuluu kiitellä suurieleisesti, mutta onhan tässä näytelmässä irvokkaita piirteitä. Kokonaisuuden kannalta joululahjarahojen merkitys on nimittäin marginaalinen.

Nyt jaettu summa on noin promille valtion budjetin loppusummasta. Tiehankkeisiin jaettu 25 miljoonaa euroa on alle prosentti liikenne- ja viestintäministeriön budjetista. Maanpuolustuksen lisärahat ovat prosentin sadasosan luokkaa puolustusministeriön 3,2 miljardin euron budjetista.

Jos johonkin oikeasti halutaan panostaa, se tehdään jossain muualla kuin valtiovarainvaliokunnan kuusijuhlassa.

Teiden kunnostus ja vaikkapa lasten harrastustoiminnan edistäminen ovat totta kai hyviä, tarpeellisia asioita. Tällainen rahanjakokäytäntö ei kuitenkaan anna erityisen hyvää kuvaa politiikasta.

Päätökset tieremonteista tai panostukset järjestötoiminnan tukemiseen pitäisi tehdä koordinoidusti: mikä pätevyys kansanedustajalla on pistää tärkeysjärjestykseen suomalaisten kyläteiden kuoppia ja paikkaustarpeita?

Kansanedustajien pitäisi pelata vähän isompia pelejä. Parhaiten liikenneturvallisuuteenkin vaikutetaan siinä vaiheessa, kun suurista linjauksista päätetään.

Kun hallituspuolueiden kansanedustajat jakelevat kymppitonneja toistensa kotiseuduille, melotaan mutaisissa vesissä.

Tällainen rahanjako tuo myös karusti näkyviin sen, että yksittäisen riviedustajan valta on kovin rajattu. Äänestäjille olisi mukava näyttää poliittisia voittoja ja urotekoja. Arkisessa lainsäädäntötyössä tulokset harvoin ylittävän median julkaisukynnyksiä.

Uusi kevyenliikenteenväylä on tulos, josta kelpaa kotona kertoa. Suurimmat sankariteot — Kekkostiet ja Pekkarisen sillat — muistetaan kymmenien vuosien kuluttua.

Joululahjarahat ovat hallituspuolueiden kansanedustajille vaalityötä parhaimmillaan. Koska ensi keväänä on vaalit, joululahjarahoja jaettiin tänä vuonna poikkeuksellisen paljon, puolet enemmän kuin viime jouluna.

Kaikki tuomitsevat siltarumpupolitiikan — paitsi jos se siltarumpu sattuu osumaan omille kotikulmille.

Siinä mielessä tämäkin kirjoitus olisi kai pitänyt jättää kirjoittamatta: tulihan Harjumaan—Luusniementien parantamiseen Kangasniemellä sentään puoli miljoonaa euroa.

Kirjoittaja on Länsi-Savon vastaava päätoimittaja.