Päätoimittajalta: Jokainen meistä vastaa omista teoistaan - Turun tragediasta ei pidä syyllistää siihen syyttömiä

Huonot tai olemattomat tiedot eivät tunnu olevan este syyllisten nimeämiselle tai vaikkapa poliisin, median ja ministereiden haukkumiselle. Tarve reagoimiselle on niin kova, että kriittinen ajattelu unohtuu, päätoimittaja Timo Laitakari kirjoittaa.


Poliisi tutkii Turun väkivallantekoa terrorismina. Kaksi kuoli ja kahdeksan ihmistä loukkaantui perjantaina tehdyssä ilmeisen summittaisessa veitsihyökkäyksessä.
Suojelupoliisi kuvaa teosta epäillyn nuoren marokkolaismiehen profiilia samankaltaiseksi kuin Euroopan radikaali-islamistisissa terroriteoissa.
Jos tutkimukset osoittavat teon terrorismiksi, se ei yllätä. Euroopassa ääri-islamistien iskuja on tapahtunut lukuisia. Suomessakin jotain vastaavaa on odotettu jo pitkään.
Kesäkuussa suojelupoliisi nosti Suomessa uhka-arviotaan ja poliisi kertoi Temppeliaukion kirkkoon suunnitellusta terrori-iskusta.

Ikävä kyllä mikään ei viittaa siihen, että islamistinen terrorismi olisi hiipumassa.
Terrorismia voidaan vaikeuttaa ja tekoja estää. Yrittäjiä silti löytyy niin kauan kuin on terrorismiin johtavia syitä. Nämä taas ovat niin monitahoisia, että tavallisen suomalaisen on vaikea niihin puuttua.
Mitä me sitten voimme tehdä? Terrorismintutkija Leena Malkki antoi Helsingin Sanomissa hyvän neuvon: terrorismin vaikutukset voi minimoida, jos ei anna terrorismin vaikuttaa omiin tekemisiinsä.
Terrorin tavoite on pelon ja sekasorron luominen. Miksi me siihen osallistuisimme?

Kun karmea teko tapahtuu, ihmiset reagoivat eri tavoilla. Jotkut haluavat sulkea korvansa tapahtuneelta, monille tulee tarve toimia ja etsiä selityksiä.
Heti tapahtuman jälkeen verkossa alkoi vimmattu asian puiminen. Asiallinen tieto oli aluksi niukkaa. Villejä huhuja, epämääräisiä tiedonmurusia ja silminnäkijäkuvauksia luettiin ja jaettiin sitäkin enemmän.
Huonot tai olemattomat tiedot eivät tunnu olevan este syyllisten nimeämiselle tai vaikkapa poliisin, median ja ministereiden haukkumiselle. Tarve reagoimiselle on niin kova, että kriittinen ajattelu unohtuu.
Kuten jo viime marraskuussa Imatran ampumatapauksen aikaan huomattiin, myös tahallinen hämmentäminen alkoi välittömästi. Verkossa esimerkiksi levisi nopeasti videoita, joissa hyökkääjä muka huusi ”Allah akubaria”.

Joillekin ihmisille jo pieni epäily terroriteosta on mahdollisuus omien rasististen ajatusten vahvistamiseen ja jakamiseen.
Turussa hyökkääjä oli turvapaikanhakijana Suomeen tullut marokkolainen maahanmuuttaja. Se ei tarkoita, että kaikki maahanmuuttajat ovat väkivaltaisia tai että Suomen pitäisi tämän vuoksi sulkea rajansa.
Mikä logiikka on ihmisellä, joka reagoi terrori-iskuun rikkomalla maahanmuuttajan pyörittämän pitserian ikkunat?
Raukkamaisen veitsimiehen lisäksi Turussa nähtiin myös sankaruutta, kun sivulliset menivät puolustamaan uhreja oman henkensä kaupalla. Myös sankareiden joukossa oli maahanmuuttajia ja ulkomaalaisia, mutta siitäkään ei kannata tehdä yleistyksiä.
Ihmisryhmiä tai kansoja ei koskaan pidä leimata yksittäisten ihmisten vuoksi. Me kaikki olemme vastuussa omista teoistamme. Me voimme itse päättää lietsommeko hyvää vai pahaa.

Timo Laitakari

timo.laitakari@lansi-savo.fi

Kirjoittaja on Länsi-Savon vastaava päätoimittaja.

Osallistu keskusteluun

Länsi-Savo