Päätoimittajalta: Lapsiperhe-elämä on kamalaa, mutta ei pelkästään

Jos yhteiskunta haluaa kannustaa perheitä lasten hankkimiseen, aika paljon on tehtävissä sekä työelämässä että perhepolitiikassa. Lapsiperhe-elämällä on myös vakava imago-ongelma, kirjoittaa päätoimittaja Timo Laitakari.

Timo Laitakari | timo.laitakari@lansi-savo.fi | Twitter: @TimoLaitakari
Timo Laitakari | timo.laitakari@lansi-savo.fi | Twitter: @TimoLaitakari

Lapset ovat rasittavia, vaativia ja kukkarolle käyviä.

Vietä tässä nyt täysipainoista elämää ja toteuta itseäsi, kun pitää illat pitkät väistellä Lego-ansoja, pestä hupparipyykkiä ja lämmittää vesoille spagettivuokaa.

Missä vaiheessa sitä muka ehtii panostaa uraan ja matkusteluun, kun viikonloput kuluvat seikkailupuistojen ja hypermarkettien liepeillä kitisevää perikuntaa komentaessa tai työpalvelussa korttelipesisjoukkueen joulutalkoissa?

Kuka vielä ihmettelee, etteivät suomalaiset halua lapsia?

Viikko sitten julkaistu Tilastokeskuksen väestöennuste herätti Suomessa keskustelun syntyvyydestä. Aikaisemminkin asiasta on kannettu huolta, mutta nyt sävy on poikkeuksellisen synkkä.

Vain seitsemässä vuodessa syntyvyys on vähentynyt viidenneksellä. Jos kehitys jatkuu, Suomessa on pian lapsia yhtä vähän kuin joskus 150 vuotta sitten suurten nälkävuosien jälkeen.

Väestöpyramidimme muistuttaa kananugettia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että eläkkeille ei ole maksajia, vanhusten palvelutaloihin ei löydy työntekijöitä ja koko systeemi romahtaa.

Kehitysmaissa ihmiset tekevät paljon lapsia, koska ne ovat ainoa vanhuuden turva. Väestöennuste palauttaa mieliin, että näin on lopulta Suomessakin. Tämä fakta on vain päässyt unohtumaan, kun väliin on rakennettu Eläketurvakeskuksen ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion kaltaisia hämääviä elementtejä.

Väestöpyramidimme muistuttaa kananugettia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että eläkkeille ei ole maksajia, vanhusten palvelutaloihin ei löydy työntekijöitä ja koko systeemi romahtaa.

Lasten hankkiminen tai hankkimatta jättäminen on aina yksittäisten ihmisten tai pariskuntien valinta. Syyt vaihtelevat, eikä asia aina ole edes itse päätettävissä.

Samaan aikaan taustalla on myös yhteiskunnallisia ja kulttuurisia tekijöitä, jotka päätöksiä ohjailevat. Väestöliiton vuoden takainen perhebarometri listaa monia puhuttelevia syitä lasten hankinnan lykkäämiseen.

Monet niistä liittyvät työelämän vaativuuteen, vanhemmuuden vaativuuteen ja siihen, että vaativimmat ajat kotona ja töissä osuvat samoihin vuosiin.

Barometriä varten haastatellut nuoret aikuiset kertoivat, että lapsia halutaan ”valmiiseen elämään”. Pitäisi olla hyvä parisuhde, opinnot tehtynä ja vakaa paikka työelämässä.

Suomalaisessa politiikassa perheiden asiat, työelämän laatu ja tasa-arvo ovat perinteisesti olleet naisille kuuluvaa toisarvoista puuhastelua. Jos
väestötilastot otetaan vakavasti, tilanne muuttuu nopeasti.

Pelkillä poliittisilla päätöksillä syntyvyyttä ei tietenkään pelasteta. Poliittisilla päätöksillä yhteiskuntaa voidaan kuitenkin muuttaa sellaiseen suuntaan, että lasten hankkiminen tuntuu houkuttelevammalta.

Niiden lisäksi tarvitaan muutoksia työelämässä ja varsinkin tässä kulttuurissa, jossa lasten kasvattamisesta, harrastamisesta ja ”oikeanlaisesta” perhe-elämästä on tehty jo liiankin vaativaa.

Lapsiperhearjella on myös vakava imago-ongelma. Lapsettomat nuoret aikuiset näkevät todellisuudesta vain osan: ruuhkavuosissa riutuneita vanhempia, kauppajonoissa kiukuttelevia kakaroita ja lehtiuutisia päivähoidon säästöpaineista.

Niitä sydäntä kääntäviä hetkiä kotisohvilla, iltasadun äärellä ja lauantaisaunassa ulkopuoliset pääsevät harvoin todistamaan.

Kommentoidut