Päätoimittajalta: Onko virpoja uhka vai mahdollisuus?

Koko yhteiskuntamme perustuu luottamukseen. Epäluottamuksella voi voittaa vaalit, mutta sillä ei rakenneta mitään kestävää, kirjoittaa päätoimittaja Timo Laitakari

Timo Laitakari | timo.laitakari@lansi-savo.fi | Twitter: @TimoLaitakari
Timo Laitakari | timo.laitakari@lansi-savo.fi | Twitter: @TimoLaitakari

Avataanko teillä ovi virpojille? Saavatko teidän lapset lähteä yksin virpomaan?

Kumpikaan ei ole enää itsestäänselvää. Maailma on muuttunut pelottavaksi paikaksi, jossa yksinkertaisiinkin kysymyksiin tuntuu löytyvän vain monimutkaisia vastauksia.

Äiti kulkee mukana virpojan turvana, eikä vieraitten ovikelloja soitella ilman muuta.

Meno on muuttunut vaikkapa minun lapsuudestani aika lailla. Meillä äiti ei määrännyt reviiriä. Kaikkien muiden pihaan mentiin paitsi isännöitsijä Eklundin, joka tiedettiin vihaiseksi mieheksi.

Nykyään naapureista ei automaattisesti tiedetä juuri mitään. Luottamus siihen, että lähiympäristö olisi turvallinen, on karissut, vaikka tilastot eivät tätä tukisikaan.

Kun keskiluokka on tyytymätöntä, se alkaa liikehtiä. Kun iso joukko liikehtii, sitä on vaikea olla huomaamatta.

Vaalien alla on hyvä pohtia luottamusta vähän laajemminkin. Kansanedustajuus on luottamustehtävä.

Itse asiassa koko järjestelmämme perustuu luottamukseen, että muut ihmiset toimivat samoilla säännöillä. Jos kovin moni kokee, ettei peli ole reilua, luottamus häviää ja systeemi kaatuu.

OECD julkisti viikolla raportin, jossa se kertoi keskiluokan ahdingosta eri puolella maailmaa. Robotit ja tietokoneet hävittävät kokonaisia ammattikuntia. Aiempina vuosikymmeninä keskiluokka on voinut luottaa siihen, että ahkera työnteko ja opiskelu palkitaan turvatulla elämällä ja elintasolla.

Nyt luottamus karisee. Näkymä tulevaisuuteen ei ole enää valoisa. Vanhaan hyvään aikaan isä saattoi turvallisesti olettaa, että oma poika pääsee elämässään vähän helpommalla kuin hän itse on päässyt.

Juuri vahva, laaja keskiluokka on ollut tae vakaasta järjestelmästä, hyvästä hallinnosta ja tyytyväisistä ihmistä. Pohjoismainen hyvinvointivaltio elää veroja maksavan keskiluokan varassa.

Kun keskiluokka on tyytymätöntä, se alkaa liikehtiä. Kun iso joukko liikehtii, sitä on vaikea olla huomaamatta. Brexit, Trump, keltaliivit, oikeistopopulististen liikkeiden nousu eri puolilla Eurooppaa...

Politiikan keinona populismi ei silti suinkaan ole minkään puolueen yksinoikeus.

Maailma on muuttunut monimutkaisemmaksi, epävakaamaksi ja nopeammaksi. Ei ihme, että yksi ja toinen haikailee aikaa, jolloin totuus asioista kerrottiin mustavalkotelkkarista puoli yhdeksältä.

Poliittisesti epävarmuus on kanavoitunut monessa maassa populismin nousuksi. Tämäkään ei ole ihme, sillä populismille on tyypillistä haikailu vanhoihin hyviin aikoihin. Ja kaipa siinäkin on logiikkansa, että monimutkaisuuden ongelmaa lääkitään pyhällä yksinkertaisuudella.

Populismilla viitataan usein juuri perussuomalaisiin. Kannattaa huomata, että politiikan keinona populismi ei silti suinkaan ole minkään puolueen yksinoikeus.

Samasta asiasta on kyse liikemies Harry Harkimon Liike nytissä ja Paavo Väyrysen tähtiliikkeessä. Itse asiassa joka puolueesta on helppo löytää sekä paikalliselta että valtakunnan tasolta poliitikkoja, jotka ovat tyylipuhtaita populisteja.

Perussuomalaisten kannattajat luottavat muihin ihmisiin vähemmän kuin muiden suurten puolueiden kannattajat.

Luottamus näkyy myös äänestämisessä. Tuore väitöstutkimus esimerkiksi kertoo, että perussuomalaisten kannattajat luottavat muihin ihmisiin vähemmän kuin muiden suurten puolueiden kannattajat.

Elinkeinoelämän valtuuskunta julkisti huhtikuun alussa arvo- ja asennetutkimuksensa. Sen mukaan suomalaiset luottavat yhä moniin kansallisiin instituutioihin, kuten poliisin, presidenttiin ja oikeuslaitokseen. Merkille pantavaa kuitenkin oli, että eduskunta, hallitus ja media olivat menettäneet luottamustaan hurjasti.

Myös tässä kyselyssä näkyi luottamuksen ja puoluekannatuksen suhde: perussuomalaisten, sinisten ja vihreiden kannattajissa luottamus eri instituutioihin on muita vähempää.

Virpojat kannattaa päästää sisään. Vitsa kannattaa ottaa vastaan. Mahdollisuus voittaa uhkan.

Yhteistyötä ei voi tehdä, jos luottamus puuttuu. Tämä koskee yhtä hyvin Mikkeliä, Etelä-Savoa, Suomea ja Eurooppaa.

Luottamus on kaiken pohja. Siihen nähden luottamuksen rakentamiseen kiinnitetään yllättävän vähän huomiota. Näissäkin eduskuntavaaleissa iso joukko ehdokkaita eri puolueista perustaa kampanjansa juuri päinvastaiseen eli epäluottamuksen lietsomiseen.

Kampanjastrategiana epäluottamus voi olla voittava. Jos vähän pidemmälle katsotaan, tällä tiellä kaikki häviävät.

Virpojat kannattaa päästää sisään. Vitsa kannattaa ottaa vastaan. Mahdollisuus voittaa uhkan.

Kirjoittaja on Länsi-Savon vastaava päätoimittaja.