Kolumni: Ei pidä ampua itseään edes puujalkaan

Puheet Suomen metsien käytön rajoittamisesta ilmastomuutoksen torjumiseksi kummastuttavat toimittajaa.

Kolumni: Ei pidä ampua itseään edes puujalkaan

Avohakkuiden kieltämistä Metsähallituksen mailla koskeva kansalaisaloite etenee eduskunnan käsittelyyn.

Onneksi löperöllä aloitteella on heikot läpimenon mahdollisuudet. Uskon päättäjien tajuavan, että yhteisen metsäomaisuuden hyötyjä ja verotuottoja ei kannata pilata lailla.

Ikävä sanoa, mutta valtion metsissä tehtävä avohakkuut muodostavat niin pienen osan kaikista hakkuista, että kiellolla ei pelastettaisi ilmastoa.

Luonnon monimuotoisuutta puolestaan voidaan varjella muillakin keinoilla, esimerkiksi neuvomalla yksityisiä metsänomistajia tunnistamaan erityisiä luontotyyppejä. Luonnossa aina joku myös hyötyy avohakkuista.

Voisi sanoa, että vähät aloitteesta, jos ei se kertoisi jostain laajemmasta, ajattelutavasta josta kannattaa olla huolissaan.

Metsä tuntuu olevan monille yhtä etäisempi asia. Metsätaloutta, sen merkitystä ja ennen kaikkea toimintatapoja ei ymmärretä.

Metsäteollisuuden tuotteilla on hyvä kysyntä, mikä näkyy hakkuissa. Luonnonvarakeskuksen tuoreen arvion mukaan kuutiomäärät kasvavat jatkuvasti ja hakkuita on mahdollista edelleen kasvattaa.

Toisaalta maapallon lämpenemisestä saadaan jatkuvasti uutta tietoa. Keskustelu metsien käytöstä ja paine lisätä metsien hiilidioksidivarastoa voimistuu.

En ymmärrä, miksi Suomen pitäisi rajoittaa puun käyttöä ja siten ampua itseään jalkaan. Edes puujalkaan ei kannata ampua, ainakaan omatoimisesti. Muualta maailmalta kun liikenee usein vielä vähemmän ymmärrystä metsätalouden merkitykselle ja osaamiselle.

Sanonnan mukaan Suomi elää metsästä. Kulunut lause ehkä, mutta kohdillaan.
Maailmanlaajuinen lopputuotteiden kysyntä vaikuttaa metsien käyttöön. Kauppa imee pakkauspahvia ja kiinalainen keskiluokka pehmopaperia. Suomalaisten sahojen puuta tarvitaan Aasiassa asti.

Raaka-aine tulee aina jostakin, ja aukko syntyy jonnekin. On parempi, että puuta kerätään sellaisesta maasta, jossa kaadetun puun paikalle istutetaan taimi. Metsiä hoidetaan täällä kestävällä tavalla.

Metsien museoinnin sijasta pitää punnita kääntöpuolta. Kun puu menee aiempaa paremmin kaupaksi, kiinnostus metsänhoitoon kasvaa. Harvennettu metsä kasvaa tuuheammaksi ja syventää hiilinielua jo ennen tukkipuuvaihetta.

Väistämättä hiilidioksidipäästöjä tulee rajoittaa. Vauraan länsimaan pitää osallistua talkoisiin.

Kyse on siitä, kuka päättää mistä luovutaan. Keskustelu on hyväksi, vaikka poliittiset intohimot saavat äkkiä vallan.

Oudolta tuntuu, jos vapaaehtoisesti heikennetään yhteiskunnan käyttövoimaa puuttumalla metsiin. Aloitetaan ensin turhasta, rajoitetaan vaikka lentämistä.

Se vielä avohakkuukiellosta, että tolkuttomin peruste sille olisi esteettisyys, se ettei avohakkuu miellytä silmää. Samalla perusteella voitaisiin vaatia asfaltoitujen katujen repimistä, koska mukulakivet ovat hienompia.

Ihminen on kovin lyhytnäköinen. Pikkuisen perspektiiviä, jos saa pyytää.

Väljästi katsoen tämän päivän tyhjä metsäpohja kasvaa jo ylihuomenna kymmenmetristä puustoa. Melkein jokaisen suomalaisen kodin nurkan takaa löytyy puu halattavaksi, mikäli sitä kaipaa ja some-kannanotoilta ehtii.

mikko.kontti@lansi-savo.fi

Kirjoittaja on Länsi-Savon toimittaja

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet