Mikkelin Möyhentäjä: Kiveäkin kiinnostaa miltä hiihtäjästä nyt tuntuu tai tiesikö hän tilanteen — kysykää niiltä Seefeldin MM-hiihtäjiltä vaihteeksi jotakin järkevää!

Mikkelin Möyhentäjä kaipaisi television urheilulähetyksiin vähän älyllisempiä kysymyksiä ja katsojia osallistavampia asiantuntijapuheenvuoroja.

Anssi Mehtälä
Anssi Mehtälä

Hiihdon maailmanmestaruuksista sivakoidaan taas.

Tai siis muut sivakoivat paitsi se norjalainen, joka juoksee.

Television urheilujournalismin henkinen köyhyys harmittaa.

Kisoissa kuin kisoissa toppatakkinen toimittaja kysyy että miltä nyt tuntuu ja tiesitkö tilanteen. Kun vastaaja on saattanut hiihtää viisikinkymmentä kilometriä ihan simona, ei vastaus usein ole varsinaista syvällisyyden juhlaa.

Suurta lisäarvoa ei tuo sekään, kun voittoa tuulettava ja yläpystyä hyppivä atleetti sanoo että on ihan mieletön fiilis. Olisi tuon arvannut kysymättäkin.

Kuten myös sen, ettei 58:nneksi jäänyt mäkihyppääjä jaksa tilittää, miten tästä eteenpäin. Kun päässä jyskyttää ainoastaan että tänään vedetään märkää kisakylän baarissa pilkkuun asti.

Urheilulähetykset saisivat uusia yleisöjä, jos urheilutoimituksissa alettaisiin ajatella laatikon ulkopuolelta.

Pitäisi kysyä uusia asioita, niin saataisiin parempia vastauksia!

Kokeilla voisi kysymyspatteria, joka lapsille esitetään, kun he pääsevät televisioon. Tähän tapaan:

Andreas Alamommo, kilpailusi normaalimäessä jäi yhden kierroksen mittaiseksi. Mikä tässä mäkihypyssä on kaikkein kivointa?

Tai näin:

— Suomen naiset, kisanne sprintissä päättyi karsiutumiseen alkuerissä. Oletteko saaneet täällä Seefeldissä paljon uusia kavereita?

Eikä kannata aliarvioida urheilijoita. Heillä voi olla sanottavaa vaikka mihin, joten kannattaa rohkeasti harpata myös urheiluelämän ulkopuolelle!

Vaikka näin:

Iivo Niskanen, suorituksesi oli tänään vakuuttava. Oletko huolissasi siitä, että ilmastonmuutos tuhoaa elinolosuhteet Tyynenmeren Marshall-saarilla?

Tai näin:

Julia Kykkänen, mäen karsintakilpailussa ponnistuksesi ei osunut kohdalleen. Kumpi on oikea täyte laskiaispullalle, mantelimassa vai kermavaahto?

Entäs tämä:

Ilkka Herola, lähdet hiihto-osuudelle minuutin takamatkalta. Pitäisikö heteronormatiivisten valtarakenteiden purkamista suomalaisessa yhteiskunnassa vauhdittaa lakimuutoksilla?

Ja vielä:

Krista Pärmäkoski, olet huomisen kilpailun ennakkosuosikki. Kuka mikä saunassa veteli ja ketä mitä häh?

Ynnä:

Matti Heikkinen, annoit jälleen ladulla kaikkesi. Jos maailmankaikkeus syntyi alkuräjähdyksestä, mitä oli ennen alkuräjähdystä?

Aihepiirin soisi laajenevan myös kisastudiossa.

Joskus huomaa, miten piinalliseksi tilanne muodostuu, kun aikaa on budjetoitu reilusti, mutta järkevä sanottava lopahtaa kesken.

Tässä tilanteessa studio-ohjaajalta vaaditaan tilanteen mukaista toimintaa kuin sissikomppaniassa.

Tyhjäkäynnillä putputtavat puheet pitää pikaisesti kääntää esimerkiksi Daruden euroviisukappaleiden jälkeenjääneisyyden paheksumiseen, hiihtäjien ulkonäön arvioimiseen tai siihen, oliko Sean Connery James Bondina parempi kuin Roger Moore.

Tai siihen, soiko musiikki vinyylilevyltä autenttisemmin kuin cd:ltä. Virpi Sarasvuo ja Petra Manner olisi erityisen mukava nähdä vääntämässä verbaalista kättä tästä asiasta.

Tällä olisi osallistava merkitys. Urheilusta tietämätönkin pääsisi keskusteluun mukaan. Kisastudion Twitter leikkaisi kiinni.

Paljon hyödyntämätöntä potentiaalia on myös kommentaattoreissa.

Ennenhän Pentti Salmen ja Anssi Kukkosen tapaiset selostajat olivat niin päteviä, että näkivät ilman pönkämiestäkin, kuka sinne podiumille on pääsemässä ja kenellä lipsuu.

Nyt sen toteamiseen tarvitaan aina joku entinen mestarihiihtäjä.

Sami Jauhojärvi on Ylellä osoittanut olevansa sujuvasanainen mies. Häneltä kuuntelisi mielellään muutakin kuin iänikuista jorinaa siitä, kuinka nyt hapottaa.

Miksei hän kerro meheviä juttuja vaikka maajoukkuehiihtäjien yhteiselon sattumuksista? Niitä, jotka alkavat sanoilla ”kerrankin kun...” ja jotka sattuivat aina kaverille?

Jouhevalla laphin murtheella pudothellut satthumukset milloin minkäkinlaisen paikan leireiltä toisivat rutkasti lisäarvoa vaikka viidenkympin väliaikalähdön selostuksen sekaan.

Eikähän niissä tarvitsisi nimiä mainita jos homma on siitä kiinni.

Näin helppoa olisi tuoda perinnelajin televisioinnit nykypäivään!