Mikkelin Möyhentäjän poliittinen tilannekatsaus: En tiedä, onko politiikka rikki, mutta kummalliselta se välillä haisee

Vappuko se nyt pisti Mikkelin Möyhentäjän miettimään tällaisia asioita?

Anssi Mehtälä
Anssi Mehtälä

Kansalaiset! Viime viikkojen tapahtumat ja lähestyvä vappu ovat pistäneet pohtimaan politiikkaa ja poliitikkoja.

Ymmärrän kumpiakin, rajallisella tavallani. Yhä useammin en vain oikein tajua niitä. Politiikka näyttää minusta liian usein peliltä, jossa on tärkeintä, että yksi ja toinen peluri saa jotakin hyvää. Ei se, että mainittavasti edistettäisiin yhteistä hyvää.

Tätä saa vapaasti sanoa lapselliseksi näkemykseksi. Eikä tämä ole koko totuus. Merkittävä osa politiikassa mukana olevista on tosissaan. Mutta ilmassa on nyt jotain. En tiedä, onko politiikka rikki, mutta usein se haisee kummalliselta.

Olen pohtinut käsitettä ”poliittinen tahto”. Yleensähän kannattaa tahtoa älyperäisen käytännöllisiä asioita. Vaikka sitä, että junaradat rakennetaan sinne, jossa kulkee junia.

Poliittiseen tahtoon järjenkäyttö ei kuitenkaan välttämättä yhdisty. Sillä saadaan läpi älyttömiä asioita, jos riittävän moni poliitikko päättää niitä tahtoa, koska se on poliitikolle ja puolueelle eduksi. Käyttöarvo tai tärkeys on toissijaista. Poliittisella tahdolla onkin saatu Etelä-Savoon kallis ja hieno junarata, jolla ei kulje junia.

Poliittisen tahdon puute taas riittää torppaamaan vaikka miten hyvän asian. Kuinka monta kertaa olette poliitikon suusta kuulleet, että ”olisihan se hyvä homma ollut, mutta siihen ei ollut tarpeeksi poliittista tahtoa”? Järki siis sanoi, että kannattaa, mutta politiikka sanoi, ettei kannata?

Jotkut poliittiset manööverit tuovat raadollisesti esille sen, mikä poliittista uraa voi ohjata. Jos kansanedustaja ehtii vuodessa kannattaa kolmea poliittista suuntausta, ei päässä voi roihuta kovin kuuma aatteen kokko. Tuollainen on kylmän rauhallista urasuunnittelua.

Poliitikko saa ihan vapaasti tehdä noin. Seuraavien vaalien ääntenlaskenta näyttää, miten hyvin kannatti. Mietin vain äänestäjien tuntoja. Mutta ehkä poliitikko ajattelee, että jos loikkaa tarpeeksi monta kertaa, se hämää äänestäjän?

Näytän teille tämän jutun kaavan. Minua harmittaisi, jos äänestäisin ehdokasta X, joka on puolueesta Y. Kun X on päässyt, minunkin tuellani, läpi, hän loikkaakin puolueeseen Z, jota minä en suosi ollenkaan. Sehän olisi sama kuin ostaisi etukäteen lipun jonkin hyvän bändin keikalle ja sitten kuulisi ennen shown alkua, että he ovatkin päättäneet esittää pelkkiä Yön biisejä coverversioina.

Tuossa tapauksessa tosin saattaisin saada rahat takaisin. Politiikassa ei tule minkäänlaista kompensaatiota, jos poliitikko kääntää kelkkansa sinne, missä tuoksuvat isoimmat lihapadat.

Sitoutuminen tuntuu olevan kortilla nykypolitiikassa. Kellokkaamme omaksuvat asenteita, joista rivikansalaisia niin usein moititaan. Siis sen, että että kaikenlaisia hyötyjä ja etuja otetaan mielellään vastaan, mutta kun tulee vastuiden ja velvollisuuksien tai vähän kestävämmän sitoutumisen aika, naama alkaa muistuttaa norsun värkkiä. Tai Hjallis Harkimoa.

En ole koskaan tajunnut, miksi kunnissa voi olla päättäjiä, jotka ovat nousseet luottamusasemaan puolueiden listoilta, mutta sitoutumattomina. Kun nimen perässä lukee (puolue.sit.), merkinnäthän nollaavat toisensa. Että olen niinku puolueessa, mutten niinku sittenkään ole. Kiitos vaan tuesta, mutta minä teen niin kuin parhaaksi katson.

Sit.-merkinnän käyttäminen antaa vaikutelman siitä, että päättäjä toimii itsensä, ei puolueen tai aatteen hyväksi. Mahtavatko nämä sit-lyhenteiset olla sitä porukkaa, joka vastaa vaalikoneessa kaikkeen ”en osaa sanoa”?
 
Politiikka on aikuisten ihmisten larppaamista. Roolipeliä, jossa laaditaan strategioita, suunnitelmia ja ryhmitytään edistämään omia tavoitteita. Sillä erotuksella tosin, että larppaajat pysyvät uskollisina omilleen, vaikka peli olisi kääntymässä tappioksi tai lohikäärme söisi.

Poliitikko varmaan osaa selittää tämänkin niin, että kaikki on kuitenkin ihan ok. Ainakin hänen omasta mielestään. Mutta enpä panisi pahakseni, jos poliitikkojenkin pelaamisessa tunnustettaisiin ihan rehellisesti maata. Eikä oltaisi vain vähän sinne päin.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet