Mikkelin Möyhentäjä: On ihan turhaa puhetta etteikö Maaherrankadun kesäkokeilu olisi ollut tarpeen — Se on osoittanut missä Mikkelin keskustassa ollaan ja missä mennään

Mikkelin Möyhentäjä käveleskeli Hallituskadulla ja Maaherrankadulla kesäisenä perjantaina. Mieleen siinä tuli kaikenlaisia muitakin kokeiluja Mikkelin etujen ajamiseksi.

Anssi Mehtälä
Anssi Mehtälä

Maaherrankadun kesäkokeilua on jäljellä vielä pari viikkoa. Kerron kuitenkin jo nyt, miten siinä kävi.

Asia valkeni minulle kaupunkikävelyllä kauniina elokuisena perjantaina.

Tai, jos totta puhutaan, asia pikemminkin pimeni.

Kuljin valosta pimeyteen yhden korttelin matkalla.

Kävelin ensin pätkän Hallituskatua. Siellä paistoi aurinko. Oli leveyttä, valoa ja avaruutta, terasseja ja kahviloita.

Oli paikkoja ja syitä olla ja oleskella, viettää aikaa kaupungin keskustassa.

Ja kyllä siellä oleskeltiinkin. Isolla porukalla viikonloppua aloiteltiin.

Sitten käännyin Maaherrankadulle, kauppakeskusten väliin. Sinne ei aurinko paistanut. Siellä oli vastassa kapea, vähän ehkä pimeäkin katuosuus liikerakennusten välissä.

Ei siellä ole mitään syytä viettää aikaa. Ei ole oikein mitään katseltavaa, kun näkymän peittävät kukkalaatikot ja autot.

Eikä siellä ketään ollutkaan.

Jos Hallituskadulla ollaan, Maaherrankadulla mennään. Liikkeisiin asioimaan tai sitä kautta jonnekin pidemmälle.

Olen edelleen sitä mieltä, että Maaherrankadun kokeilu kannatti tehdä. Kaikkea passaa kokeilla paitsi kansantanhuja.

Mutta kyllä tuo kokemus ainakin minulle kirkasti sen, että Mikkelissäkin eri väylillä on erilaiset tehtävät.

Maaherrankadulle voi sitten joskus miettiä sujuvampia väyliä pyöräilijöille. Mutta se pitää tehdä selkeästi ja kunnolla.

Mieluiten mietityin, pysyvin ratkaisuin. Niin että kaikki tietävät, missä pitää kulkea.

Mutta ei sinne kukaan halua oleskelemaan mennä. Kyydin odottajille ja jalkoja lepuuttaville voi pari penkkiä olla, mutta muuta ei tarvita.

Oleskeluhommat tehdään muualla, kylmällä kelillä kauppakeskuksissa ja lämpimällä kävelykadulla ja torilla.

Tuli mieleen, että voisihan sitä kaikenlaista muutakin Mikkelissä kokeilla. Sittenhän olisi asia nähty.

Hyvä kokeilu kun on sellainen, että se tulee helposti kivaksi tavaksi. Ihan kuin Kiwax-kengänkiilloke ennen vanhaan.

Mikkelin torikauppiasyhdistykselle voisin, ihan näin kaikella tuella ja rakkaudella, ehdottaa sellaista, että jospa kokeilisitte keskuudessanne uhriutumisen lopettamista.

Testijaksoksi voitaisiin sopia vaikka yksi kesäsesonki.

Testijakson aikana torikauppiaat pidättäytyisivät muun muassa sanomasta että ”eihän täällä enää kukaan käy kun on se toriparkki” tai ”turistitkin ihmettelee miksi täällä ei ole parkkipaikkoja”.

Tai että ”nuo tapahtumat tuo tänne niin paljon ihmisiä ettei asiakkaat mahdu”.

Vapautuva energia voitaisiin keskittää oman liiketoiminnan vahvistamiseen ja sitä tukevien uusien yhteistyö- ja tapahtumakuvioiden virittelyyn muiden keskustatoimijoiden kanssa.

Mikkeli luottamusjohdolle voisin, kaikella lämmöllä ja ymmärryksellä, esittää sellaista testiä, että yhteisellä sopimuksella lopetetaan omissa montuissa jymöttäminen ja henkilökohtaisuudet.

Kokeilujaksoksi sopisi vaikkapa kuluva valtuustokausi loppuun saakka.

Sen aikana sitoudutaan käärimään hihat ja aloittamaan oikeat työt kaupungin hyväksi.

Kaupungin, jonka nimi ei ole Sdp, Kokoomus eikä Keskusta. Eikä Vihreät, Perussuomalaiset, Kristilliset eikä (sit.).

Sen nimi on Mikkeli.

Luottamushenkilöiden innostamana monet tavan mikkeliläisetkin varmasti innostuisivat kokeilemaan nillittämisen, kitisemisen, kuittailun, jäpättämisen, vänkymisen, surkuttelun, ädläämisen ja jodlaamisen keskeyttämistä.

Pirtanauhaa saattaisi löysyttää ja omaa elämää helpottaa, jos antaisi itselleen luvan päästä yli Suuresta spiraalista, herravihasta, toriparkista ja muista ensimmäisen maailman pseudo-ongelmista.

Siinä voisi jäädä aivokapasiteettia vaikka sen tajuamiseen, että jos haluaa asioiden muuttuvan, kannattaa lopettaa itkeminen ja tehdä itse asioita.

Uuden ajattelun aalto saattaisi innostaa kaupungin virallisena ilmoitusmediana toimivan ilmaisjakelulehdenkin kokeiluun.

Se voisi julkaista, ihan testimielessä, edes yhden numeron, jonka keskeinen teema ei olisi Mikkelin epäkohtien luetteleminen.

Kaupunkia kun voi kehittää niin monella tavalla.

Uusimmat uutiset