Päätoimittajalta: Nykyään sellutehdaskaan ei saa pilata vesistöjä

KHO:n päätös torppasi Finnpulpin sellutehtaan, mutta ei se metsäteollisuuden investointeja lopeta, kirjoittaa päätoimittaja Timo Laitakari.

Päätoimittajalta: Nykyään sellutehdaskaan ei saa pilata vesistöjä

Kuopion Sorsasaloon suunniteltu sellutehdas on tyylipuhdas esimerkki siitä, kuinka taloudelliset arvot joutuvat vastakkain luonto- ja virkistysarvojen kanssa.

Tuskin kukaan kiistää, ettei Itä-Suomi tarvitsisi työpaikkoja ja taloudellista toimeliaisuutta. Erimielisyydet alkavat siitä, miten suuria luontohaittoja työpaikkojen ja eurojen vastapainoksi suvaitaan.

Yhden vastauksen kysymykseen antoi korkein hallinto-oikeus (KHO) torstaina, kun se hylkäsi Finnpulpin tehtaan ympäristöluvan: vesistöä ei saa pilata. Päätös merkitsi koko hankeen kaatumista.

Viime aikoina metsäteollisuuden investointien kestävyyttä koskeva keskustelu on kohdistunut paljolti puuvarojen riittävyyteen sekä hiilensidontaan ja kestäviin hakkuumääriin. KHO:n päätös suuntaa valokeilan perinteisempään ympäristönsuojeluun.

KHO:n Finnpulp-päätöksen perusteluna oli, että ympäröivän Kallaveden ekologinen tila olisi tehtaan vuoksi vaarantunut. Samaa pelkäsivät tuhannet paikalliset asukkaat. Ympäristölupa kaatui nimenomaan asukkaiden valituksiin.

Tehtaasta olisi tullut maailman suurin lajissaan. Investoinnin arvoksi laskettiin 1,6 miljardia euroa.

Kallaveden kuormitus jäi tässä katsannossa kakkossijalle.

Hankkeen puuhamiehet olivat tuoreeltaan tyrmistyneitä oikeuden päätöksestä. He maalailivat jo kuvaa, jossa kaikki tehdashankkeet jatkossa kielletään ja ulkomaalaiset sijoittajat alkavat karttaa maatamme.

Eräs jyrkimmistä puheenvuoroista kuultiin MTK:sta, jonka tiedotteessa päätöstä kutsuttiin järkyttäväksi. Puheenjohtaja Juha Marttila kyseli, uskaltaako kukaan enää suunnitella Suomeen teollisia investointeja.

MTK:n kiukku on ymmärrettävää, onhan järjestö itsekin pistänyt hankkeeseen 2,2 miljoonaa euroa. Metsäomistajia edustava MTK näki Finnpulpissa ison ostajan jäseniensä puille. Kallaveden kuormitus jäi tässä katsannossa kakkossijalle.

Kun pöly vähän laskeutui, myös maltillisempia näkemyksiä on kuultu. Esimerkiksi ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä Itä-Suomen yliopistosta arvioi STT:lle, että vastaava hanke voisi onnistua muualla. Nyt paikka oli väärä ja ainakin tehtaan kokoluokka suunnitellulle paikalle.

Jälkiviisaana voikin kysyä, miksi Finnpulpin hanketta suunniteltiin nimenomaan Sorsasaloon. Ympäristön kannalta parempiakin paikkoja olisi.

Suomalaiselle biokuidulle on kysyntää maailmalla, etenkin Aasiassa.

Vaikka yksi jättihanke kaatui, ei näe suurta huolta, että kallis uusiutuva luonnonvaramme jäisi hyödyntämättä. Finnpulpin jälkeenkin metsäteollisuudessa on käynnissä suuria viritelmiä. Suomalaiselle biokuidulle on kysyntää maailmalla, etenkin Aasiassa.

Kemijärvelle ja Paltamoon puuhataan biotuotetehtaita, ja Kemiin suunnitellaan sekä biojalostamoa että sellutehdasta. Metsä Groupin Kemin sellutehtaan valtavaa laajennusta lukuun ottamatta hankkeita yhdistää kiinalainen raha, jota oli löydetty myös Finnpulpin taakse.

Kaikki näistä hankkeista tuskin toteutuvat siksikään, että ne kilpailevat osittain samasta raaka-aineesta.

Myös olemassa oleviin laitoksiin tehdään jatkuvasti pienempiä investointeja. Viime maanantaina Stora Enso kertoi Uimaharjun Enocellin investoinnin valmistumisesta. Uusilta liukosellulinjoilta lähtee raaka-ainetta kiinalaisille tekstiilitehtaille jotka tekevät sellusta viskoosia.

Kirjoittaja on Länsi-Savon vastaava päätoimittaja.