Mikkelin Möyhentäjä: Isoja aluekouluja on ihan turha pelätä — meillä on Mikkelissä tohtoritason tietoa koulussa viihtymisestä, joten eiköhän pistetä teoriat käytäntöön!

Mikkelin Möyhentäjä suri kolme sekuntia sitä, että hänen vanha koulunsa puretaan. Sitten tuli mieleen, että jatkuuhan se elämä sen jälkeenkin.

Anssi Mehtälä
Anssi Mehtälä

Säväytti, kun kuulin että kansakouluni Urpola saa Mikkelin kouluremontissa purkutuomion. Semminkin kun samassa rytinässä menee koulupolkuni jatke, Urheilupuiston koulu. Mihin nyt kiinnitetään muistolaatta meikäläisen kouluvuosista?
Onneksi Urpolaan nousee uusi koulu. Tipulan tontti taitaa täyttyä kerrostaloista.  

Muistot Urpolan koulusta ovat hyviä. Ensimmäisestä koulupäivästä tosin ei ole mitään käryä. Seuraavista on joitakin havaintoja.
 Mieleen jäi erityisesti kolmos- ja nelosluokkieni mainio opettaja, Pertti Parkkola. Silloin kakarana häntä piti mukavana opena. Aikuisena olen ymmärtänyt, että hän oli myös aika erilainen ope.
Kun kokemusperäisyyttä ja havainnollisuutta esitellään nyt hienoina koulu-uutuuksina, me opimme sillä tavalla jo 1970-luvun alussa. Kasvatimme ikkunalaudalla tomaatteja ja sammakonpoikasia, rämmimme Urpolanlammella etsimässä ötököitä ja kuulimme innostuneita esityksiä kaikesta mahdollisesta, kirlian-kuvaus mukaan luettuna.
Häröilyvaihteen mennessä silmään kirjoitettiin Parkkolan innovaatioon, hälinävihkoon. Se oli loistava kurinpitoväline. Kun miten kuten kirjoittamaan oppinut pistettiin sanktiomielessä jäljentämään oppikirjatekstiä kaunolla, tiesi töpänneensä.

Jos on iso koulu ja paljon oppilaita, pitää olla sen mukaan sitten myös opettajia.


Lämmöllä muistan myös päivät aulajärjestäjänä. Merkittävään luottamustoimeen pääsi kolmannella tai neljännellä.
Aulajärkkärit istuivat tärkeinä ala-aulassa. Vahtimassa, että ovet aukaistiin ja suljettiin välitunneilla eikä tonteilla haahuillut asiattomia. Minkähänlainen älinä nousisi, jos parille 9—10-vuotiaalle nyt vastuutettaisiin tuollainen asia?
Aulavuoro osui kohdalle kerran-pari lukukaudessa. Evässuunnittelu alkoi hyvissä ajoin. Normiruokailu ei koskenut aulajärkkäreitä, joten ruokavalio koostui hyvin pitkälti kermamunkki- ja limonadi -tyyppisistä ratkaisuista. Täydennystä löytyi Ihalinin liha- maito- ja siirtomaatavaraliikkeestä Selännekadulla.
Parasta oli, ettei kyseisenä päivänä ollut opetusta. Ylemmyydentunne leyhyi sakeana, kun katselimme portaikkoa pitkin luokkahuoneiden uumeniin valuvia poloisia. Sitten luettiin Aku Ankkoja.

Aika kultaa muistot. 36 oppilaan luokissa oli varmaan mölyäkin. Meitä oli paljon, kun ei ollut pieniä sivukouluja. Tässä mielessä Urpolassa palataan alkuun, kun iso aluekoulu tulee. Mutta epäilemättä älyperäisemmin kuin silloin.
Sinne ei tule edes vuorolukua, jolla ennen vanhaan tasattiin oppilasvirtoja aamu- ja iltavuoroihin. Se oli viheliäistä. Iltavuoropäivinä meni koko päivä ihan pelastusarmeijalle, etenkin talvisin.
Ja kävimmehän me vähän aikaa lauantaisinkin koulua. Se oli ennen kuin koulujen työviikot säädettiin viisipäiväisiksi aikuisten töiden mukaan. Koululaisilta loppuivat lauantait samaan aikaan kuin työmiehiltä.

Isojen koulujen kasvattina en tajua Urpolan aluekoulusta (ja niistä muista) syntynyttä kohua. Isoudesta tehdään mittaansa suurempaa mörköä ja pelkotiloja lietsotaan. Eikä nähdä esimerkiksi sitä, miten loistava uuden Urpolan aluekoulun sijainti on, liikuntapaikkoineen kaikkineen. Vieressä vettä, metsää ja vaikka mitä.
Koko ei tee koulua. En ole kuullut kauhutarinoita kaupungin yhtenäiskouluistakaan, joissa sentään on eri-ikäistä porukkaa kuin pipoa. Iso koulu valmentaa kakarat pärjäämään isoissa porukoissa, joissa kumminkin jossakin vaiheessa pitää alkaa pärjätä.
Itselleni ainakin ala/yläkoulusiirtymä oli helppo tuosta syystä. Kun oli sitä ihmiskontaktia ollut jo neljä vuotta.

Loppujen lopuksi homma ei ole seinistä vaan opettajista kiinni. Jos on iso koulu ja paljon oppilaita, pitää olla sen mukaan sitten myös opettajia. Että ehtivät perään katsoa.
Mikkelin kaupunki pitää varmasti huolen tästä asiasta säästöpaineiden keskelläkin. Meillähän on kasvatuksen ja opetuksen johtaja, joka juuri intti itsensä tohtoriksi. Aiheena oli koulussa viihtyminen ja pärjääminen.
Tutkitun tuoretta tietoa siis on poliittisten päättäjien pureksittavaksi asti. Ei mitään paineita, mutta eiköhän jalkauteta painotuoreen väikkärin opit, kun Mikkelin kouluverkkoa uudistetaan?   

Uusimmat uutiset