Päätoimittajalta: Osaamisen rajat — Hajahuomioita keittiöremonteista ja kunnallisten osakeyhtiöiden johtamisesta

Ammattilainen on ammattilainen, onpa kyse sähköasennuksista, timpurin töistä tai liikeyritysten johtamisesta, kirjoittaa päätoimittaja Timo Laitakari.

Timo Laitakari | timo.laitakari@lansi-savo.fi | Twitter: @TimoLaitakari
Timo Laitakari | timo.laitakari@lansi-savo.fi | Twitter: @TimoLaitakari

Mikkelissä on käynnissä isompaa ja pienempää työmaata. Metsä-Sairilassa rakennetaan biojalostamoa. Meillä kotona viimeistellään keittiöremonttia. Pari esimerkkiä mainitakseni.

Biosairila Oy:n laitos tuottaa vuoden päästä biokaasua, jos kaikki menee putkeen. Kuten muistetaan, matkaan ehti jo välillä tupsahtaa mutkiakin. Bio-GTS-nimisen jyväskyläläisfirman piti toimittaa tekniikka. No eipä toimittanut, vaan meni konkurssiin.

Koko hanke vaarantui ja jalostamo tarvitsi lisärahoitusta. Homman pelastivat energiayhtiö Etelä-Savon Energia Oy eli Ese ja jätehuoltoyhtiö Metsä-Sairila Oy. Ne sijoittivat osakeantiin yhteensä viisi miljoonaa euroa.

Meidän keittiössä rahoituksellinen haaste oli pienempi ja vakuutusyhtiökin osallistuu talkoisiin.

Investointia jouduttiin aikaistamaan suunnitellusta 5—10 vuotta, koska astianpesukoneen letku prakasi. Iso revohkahan siitä seurasi. Purettiin ja kuivattiin. Asenneltiin lattiaa, kalusteita, sähköä ja putkea.

Ymmärrän rajani. En siis mennyt auttamaan tai neuvomaan. En lätkinyt laattaa seinälle. Suunnitteluun, projektinjohtoon ja rahoitusjärjestelyihin jouduin sentään osallistumaan. Tässäkin liikuttiin osaamiseni sumuisilla reuna-alueilla.

Rautakauppareissulla tuli mieleen, ettei käy kateeksi niitä Esen, Metsä-Sairilan ja Biosairilan hallitusten jäseniä, jotka joutuivat päättämään biojalostamosta. Vastuu on niin iso, etteivät kaikki sitä tajuakaan.

Ese ja Metsä-Sairila ovat Mikkelin kaupungin kokonaan omistamia yhtiöitä. Viiden miljoonan lisäpanostus oli niille suuri päätös.

Biosairilan johto vakuuttaa hankkeen kannattavuutta. Silti ainakin minä maallikkona ihmettelen, miksi yksityiset yritykset eivät jo kilvan rakentele vastaavia laitoksia, jossa rahantulo on niin varmaa.

Teknologia on vasta kehitysvaiheessa, samoin ovat markkinat.

Yhtiöiden hallitukset koostuvat mikkeliläisistä valtuutetuista ja muista kunnallispoliitikoista. Heidät on valittu tehtäviinsä poliittisten voimasuhteiden perusteella.

Luulisi, että mädätysprosessit ja liikennebiokaasun markkinanäkymät saattavat mennä osalta porukoista yli hilseen, kun meikäläisellä on vaikeuksia valita jalkalistat.

Miksi yksityiset yritykset eivät jo kilvan rakentele vastaavia laitoksia, jossa rahantulo on niin varmaa?

Jos vähän laajennetaan näkymää, niin ihan vastaava osaamisen rajoihin liittyvä kysymys tulee vastaan kaikissa muissakin kaupungin isoissa yhtiöissä.

Tavalliset opettajat, asentajat, tehdasduunarit, lakimiehet, projektipäälliköt ja hoitajat linjaavat, kuinka olisi viisainta toteuttaa suuria investointeja ja pitkän tähtäimen strategioita.

Mikkelin kaupunkikonserniin kuuluu monta seudun suurimpiin kuuluvaa yritystä.

Näistä suurin on 50 miljoonan euron liikevaihtoa pyörittävä Ese, joka elää kilpailluilla markkinoilla ja isoissa haasteissa. Mikalon liiketoiminta perustuu 3 000 vuokra-asuntoon, Naistingilla on taseissaan 50 000 neliötä yrityksille tarjottavia toimitiloja.

Kaupungin yhtiöissä liikkuvat isot rahat. Toimialasta riippumatta huonot päätökset ja riittämätön valvonta voivat aiheuttaa kamalia vahinkoja. Toisaalta yhtiöihin kohdistuu myös ruusuisia odotuksia. Osaavalla johtamisella Shangri-La on ehkä mahdollista saavuttaa.

Osakeyhtiössä hallitus on aivan keskeinen vallankäyttäjä. Päivittäisestä johtamisesta vastaa toimitusjohtaja, mutta hallitus piirtää suuret kuviot ja tekee isot päätökset.

Hallituksen pitäisi katsoa tulevaan ja miettiä, miten yhtiö varautuu maailman muutoksiin.

Hallituksen pitäisi toisaalta valvoa toimitusjohtajaa, toisaalta olla hänelle tuki ja keskustelukumppani, josta olisi apua ja hyötyä viisaiden päätösten tekemiseen.

Jos itse olisin toimitusjohtaja, en ehkä osaisi iloita muurarin, taksikuskin tai vääpelin antamasta liikkeenjohdollisesta sparraamisesta.

Markkinoinnin, yritysjuridiikan, rahoituksen, toimialatiedon tai strategian osaajasta saattaisi olla isompi ilo.

Jos itse olisin toimitusjohtaja, en ehkä osaisi iloita muurarin, taksikuskin tai vääpelin antamasta liikkeenjohdollisesta sparraamisesta.

Viime keväänä konsernijaos teki selvityksen, jossa linjataan kaupungin yhtiöiden kehittämistarpeita.

Sieltä löytyy maininta osakeyhtiöiden hallitusten riittävän osaamisen varmistamisesta, tarvittaessa hallitusammattilaisten avulla.

Toivottavasti sana muuttuu pian lihaksi. Tulevaisuus näyttää siltä, että yhä suurempi osa kaupungin toiminnasta tapahtuu yhtiöissä. Tehtävät päätöksetkään eivät ainakaan helpotu.

Omistajan ääntä ja kuntalaisnäkökulmaa tarvitaan. Kyllä hallituksiin silti muutama ammattilainenkin mahtuu.

Meidän keittiöönkin mahtui.

Kirjoittaja on Länsi-Savon vastaava päätoimittaja.

Luetuimmat