Päätoimittajalta: Hannu H. hävisi kuin pieru Saharaan

30 vuotta sitten Suomi oli juuri keikahtamaisillaan historiallisen suureen lamaan, joka kaatoi pankkeja, yrityksiä ja ihmisiä. Päätoimittaja Timo Laitakari muistelee elämänsä talouskriisejä.

Timo Laitakari | timo.laitakari@lansi-savo.fi | Twitter: @TimoLaitakari
Timo Laitakari | timo.laitakari@lansi-savo.fi | Twitter: @TimoLaitakari

Helmikuu 1989. Vuosikymmenen kestänyt huikea nousukausi oli hurvitellut kypsimpään kukoistukseensa. Minä en sitä juuri ehtinyt huomata. Seurasin maailman menoa lukemalla vanhoja Aku Ankkoja Russarön linnakesaaren sotilaskodissa.

Pörssiosakkeiden arvot olivat vuosikymmenessä moninkertaistuneet. Tavalliset duunarit ja opiskelijatkin olivat ryhtyneet sijoittajiksi. Sotilaskodissa kasinotalous näkyi niin, että yksi alikersanteista luki Kauppalehteä ja kommentoi ääneen pörssin liikkeitä.

Rahaa sai pankista kun haki. Hannu H. (nimi muutettu) osti vielä vuonna 1990 lainarahoilla vanhan kuorma-auton ja pyöräkuormaajan. Hän ryhtyi toimitusjohtajaksi. Johtajuuden merkiksi hän otti lainaa myös nopeaan henkilöautoon ja Miami Vice -henkiseen veneeseen.

Johtajuuden merkiksi hän otti lainaa myös nopeaan henkilöautoon ja Miami Vice -henkiseen veneeseen.

Ennennäkemätön nousukausi päättyi ennennäkemättömään romahdukseen. Siitä on eri tulkintoja, milloin lama alkoi.

Pankkikriisistä kirjoittaneet tutkijat Markku Kuisma ja Teemu Keskisarja pitävät yhtenä alkupisteenä sitä, kun valtiovarainministeri Erkki Liikanen (sd.) varoitti Ilta-Sanomissa kansalaisia ylihintaisista asunnoista maaliskuussa 1989.

Hintakupla puhkesi ja asuntomarkkina hyytyi. Samaan aikaan pörssi kääntyi laskuun. Pankkien ongelmat syvenivät kriisiksi vasta seuraavina vuosina.

Mikä sai minut palaamaan vanhoihin asioihin? No, Länsi-Savon tänään sunnuntaina julkaisema juttu, jossa muistellaan 30 vuoden takaista pankkimaailmaa.

Kun katsoo, millainen määrä pankkikonttoreita aikanaan toimi Mikkelin keskustassa tai pitkin pitäjien sivukyliä, ei voi kuin ihmetellä maailman muutosta.

Vanhassa maailmassa pankit tarvitsivat konttoriverkkoa, jotta saivat haalittua pienten asiakkaiden talletukset mahdollisimman tarkkaan.

Kun kilpailu vapautui ja sääntely purettiin, konttoreista tuli turhia. Atk:n eli tietotekniikan käyttöönotto teki samaan aikaan pankkivirkailijoiden armeijasta tarpeettoman.

90-luvun ensimmäisen puoliskon pankkikriisissä konttorien määrä lähes puolittui. Sen jälkeen pankkialan keskittyminen ja konttoriverkon pieneneminen ovat jatkuneet hitaampana.

Uudempiakin talouskriisejäkin on koettu. Vuosituhannen vaihteen uusmediakuplaan eli it-kuplaan ehdin itsekin mukaan.

Muistan vieläkin sen hämmentyneen olotilan, jossa poistuin erään ”uuden talouden” tähtiyhtiön työpaikkahaastattelusta. En osannut päättää, oliko minulle tarjottu optio-ohjelma liian avokätinen vai liian kitsas.

Konkurssi tuli muutamassa vuodessa. Yhtiön pääomistajaa etsittiin oikeuteen vastaamaan rikosepäilyihin. Ei kaduta, etten tarttunut optioihin, vaan suuntasin sanomalehtialalle.

En osannut päättää, oliko minulle tarjottu optio-ohjelma liian avokätinen vai liian kitsas.

Amerikkalaisen investointipankin Lehman Brothersin konkurssi syyskuussa 2008 aloitti maailmanlaajuisen finanssikriisin. Sen vauhdittamana Suomen talous päätyi rämpimään melkein kymmeneksi vuodeksi sohjoon.

Omaankin kalossiin tätä sohjoa päätyi. Vakaa ja rauhallinen media-ala ajautui yhä jatkuvaan murrokseen, joka näyttäytyy ulospäin muun muassa yt-neuvotteluina ja yritysjärjestelyinä.

Olisi kiva, jos kriiseistä voisi oppia. Historian valossa tämä näyttää kuitenkin epätodennäköiseltä. Kriisejä yhdistää se, ettei edellisistä kriiseistä ole opittu mitään.

Muitakin yhdistäviä asioita toki on. Teknologian murros, sääntelyn vapauttaminen, valvonnan puute, vauhtisokeus...

Ja se, että isoja laskuja maksavat myös sivulliset.

Hannu H. hävisi konkurssin jälkeen kuin pieru Saharaan. Pankin ja verottajan lisäksi häntä — ja palkkarahoja — jäi kaipaamaan myös yrityksen ainoa duunari. Hän oli pannut nimensä isoon lainatakaukseen.


Kirjoittaja on Länsi-Savon vastaava päätoimittaja.