Kolumni: Onnea vanhemmat, joiden lapset muuttavat kotoa! Teidän oma elämänne voi alkaa

Tuntui hassulta huomata, että minun aikatauluni eivät enää vaikuttaneetkaan perheemme yleisiin menoihin, kirjoittaa Länsi-Savon kesätoimittaja Elina Nissinen.

Kolumni: Onnea vanhemmat, joiden lapset muuttavat kotoa! Teidän oma elämänne voi alkaa

Keväällä päätin yllättää vanhempani ja kerroin vasta bussimatkalla Tampereelta, että tulen käymään kotona Mikkelissä. Hekumoin ajatuksella iloisesta vastaanottokomiteasta, mutta perheemme Whatsapp-ryhmään kilahtikin kauhistuttava vastaus: Emme ole kotona, olemme lähdössä mökille.

Soitin heti pahastuneena äidille, ja pyysin selitystä. Hän yritti perustella lähtöä sillä, että nyt on hänen lempivaiheensa keväässä, ja se näkyy parhaiten mökillä. Monta kevättä oli kuitenkin mennyt ohi, kun vanhempieni oli pitänyt hoitaa minua vauvana. Nyt on taas aikaa olla mökillä, kun minun menojani ei tarvitse miettiä. Sitä paitsi, tämänhän pitäisi olla sinulle vain hyvä asia, nythän sinulla on käty, äiti totesi iloisena.

Kauhistuksesta valaistukseen

Itse olin järkyttynyt. Ensinnäkin äitini tietää nuorten käyttämän lyhenteen tilanteelle, jolloin kämppä on tyhjänä. Toiseksi, en iloinnutkaan tyhjästä kämpästä kuten aina ennen. Halusin saada kaksi iloista halausta eteisessä ja raahautua nälkäisenä ja hieman kärttyisenä huoneeseeni. Halusin huutaa oven läpi yhden sanan vastauksia vanhempieni kysymyksiin, jotka ovat väsymystasooni nähden liian innokkaita, levätä hetken ja liittyä heidän seuraansa pienelle juttuhetkelle olohuoneeseen.

Tämä rutiini toistuu joka kerta, kun tulen kotiin ja kestää yleensä alle puolitoista tuntia, mutta siinä olikin ilmeisesti jotain salattua tenhoa, joka paljastui minulle vasta, kun minulta brutaalisti ryövättiin mahdollisuus siihen. Puhisin kiukkuisena bussissa. Miten tässä nyt näin kävi?

Yhtäkkiä monet tähän suuntaan viitanneet merkit alkoivatkin yhdistyä päässäni suuremmaksi kuvaksi. Perhechattiin oli ilmestynyt kuvia uusista kokeilluista ruoka-annoksista, joissa on vihaamiani sieniä. Olin kuullut kertomuksia mökiltä lenkin jälkeisestä saunasta, jota ei ole 20 vuoteen voinut lämmittää, sillä silloin nukkumapaikkani saunan yläkerrassa ylikuumenee.

Totuus selvisi minulle rysäyksessä. Vanhemmillani onkin oma elämä!

Aikaa myös itselle

Kiukkuni oli tietysti naiivia ja aiheetonta. Tuntui hassulta huomata, että minun aikatauluni eivät enää vaikuttaneetkaan perheemme yleisiin menoihin. Olen ainoa lapsi ja olen saanut melko jakamatonta huomiota. Muodostanhan kolmasosan perheemme väestöstä ja usein suuren painoarvon saavaa lapsiosastoa edustan 100-prosenttisesti.

Kanssani on käyty kirjastossa, luettu, urheiltu, lomailtu ja katsottu lintuja. Minua on kuskattu harrastuksiin ja kavereille ja minulle on laitettu ruokaa, josta pidän. Ainakin osa kuulostanee tutulta monien vanhempien korvaan.

Omien lapsien kotoa muuttaminen herättää varmasti haikeutta, mutta toisaalta se tuo myös paljon vapautta. Voi matkustaa ja ajaa omalla autolla milloin vain. Aikataulut löystyvät ja tilaa jää omille harrastuksille. Riemuitkaa siis vanhemmat, joiden lapset ovat jo saaneet tai saavat opiskelupaikan ensi viikolla yhteishaun tulosten selvittyä. Seikkailu kohti omaa aikaa voi alkaa!

Mutta ei lapsista vapaudu kuitenkaan ihan kokonaan, vaikka he asuisivat missä. Bussilta tyhjään kotiin tullessani jääkaapissa odotti yllätys: jäätelörasiallinen ruokaa ja päällä lappu “Tässä ruokaa nälkäiselle matkalaiselle. We still love you! Terveisin äiti ja iskä”. Vaikka vanhempien oma elämä saattaisikin alkaa lapsen muuttaessa, huolehtiminen ei silti lopu näköjään koskaan. Onneksi näin.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet