Kolumni: Jo nyt on kumma

Kolumni: Jo nyt on kumma

Kävin alkukesällä katsomassa Kummakiveä. Seutumme nähtävyydeksi sen voi lukea, vaikka tarkalleen ottaen se ei sijaitse Etelä-Savossa, vaan niukasti Puumalan kuntarajan takana, Ruokolahden puolella.

Näkemisen arvoinen murikka yhtä kaikki. Jättimäinen siirtolohkare jäi jääkauden väistyttyä pyöreän kallion päälle ikään kuin tasapainoilemaan.

Milliäkään kivi ei hievahda. Yritimme piloillamme, ja niin teki myös paikalle tullut japanilainen pariskunta. ”Mosquitos”, läpsimme hyttysiä ja totesimme olevamme samanlaisia ötököitä kiven rinnalla. Retki vaikutti kaikista vaivan arvoiselta.

Polulla vastaan tuli suomalaisen oppaan kanssa myös ryhmä kiinalaisia.
Otos on silmämääräinen, eikä siitä voi päätellä matkailuvirtojen voimistuneen, mutta ilahduttavasti luonnonihme houkutteli muitakin kuin geologeja.

Löytäminen tienvarsiopasteiden perusteella olisi ollut vaikeaa. Onneksi Kummakivestä ja monista erikoisista kohteista sana leviää nykyään netin kautta.

Kummakivelle ei ole pääsymaksua eikä parkkipaikalla kioskia, mutta kohde on sellaisen matkan takana, että turisti väistämättä jättää euroja maakuntiin. Se ei tapahdu vahingossa. Matkailija on entistä suunnitelmallisempi, ei sattumanvarainen kulkija. Suomi on monelta vielä löytämättä mutta löydettävissä. Pätee myös jokaiseen meistä. Hävettäisi kertoa, miten moni tunnettu paikka lähiseudullakin on vielä käymättä.

Elokuussa sulkeutuvien ovien paljoudesta huolimatta uskon, että matkailun parhaat päivät ovat edessä

Olen työssä lukuisia kertoja haastatellut matkailualan edistäjiä ja yrittäjiä. Yhtä paljon kuin on vuosien aikana nähnyt kaatuneita hankkeita, saavuttamattomia tavoitteita, markkinointirahan puutetta ja alueiden kilpailua, niin samalla mitalla on vastaan tullut menestystä, kehitystä ja palvelukokonaisuuksia.

Välillä on tuntunut, että matkailijat on melkein talutettava tänne yksitellen. Massoista ei vieläkään puhuta.

Matkailu kasvaa sen ansiosta, että monella maailman kulmalla vauraus yleistyy ja matkailevia ihmisiä on enemmän. Pitääkö täällä tyytyä vain markkinakasvun mukaiseen tahtiin vai pitääkö tavoitella enemmän, on miettimisen arvoinen asia.

Omissa asukkaissa ja mökkikansassa on paljon sitä henkeä, että ollaan ihan hiljaa vaan, saadaan olla rauhassa ja järvetkin pysyvät puhtaina.

Luontoa ei kannatakaan laittaa matkanjärjestäjien polkumyyntiin. Kaupataan tämä luxuksena, kyllä se vielä löydetään. Kumma on, jos ei.

Matkailu ja mökkeily eivät pelasta Etelä-Savoa, mutta niistä on avuksi alueen elinvoimalle.

Nyt helle tekee työtä puolestamme. Sää voi satunnaisesti vaihdella, mutta yhdessä asiassa olemme tasaisen hyviä. Pääsääntöisesti Etelä-Savossa tapaa mutkattoman ystävällistä palvelua.

Tyhjistä motelleista tai elokuussa sulkeutuvien ovien paljoudesta huolimatta uskon, että matkailun parhaat päivät ovat edessä. Vakuutan optimismia myös marraskuussa.

Kehitys voi olla hidasta, mutta pitää suhteuttaa. Kummakivi on levännyt kalliollaan reilut 11 000 vuotta. Seuraava jääkausi sen varmaan kaataa. Samoin se muotoilee järvet uusiksi. Tässä on kuitenkin vielä hyvin aikaa mennä näillä pohjilla.

mikko.kontti@lansi-savo.fi

Kirjoittaja on Länsi-Savon toimittaja

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet