Päätoimittajalta: Minun asia on yhteinen — Parhaat säästöt kohdistuvat aina jonnekin muualle

Mitä jos kuntalaiset otettaisiin ihan oikeasti mukaan päätösten valmisteluun? Säästöjen tuska voisi helpottaa ja ainekset populismille huveta. Nykyisin asukkaille jää aktiivinen rooli vain leikkausten vastustamisessa, kirjoittaa päätoimittaja Timo Laitakari.

Päätoimittajalta: Minun asia on yhteinen — Parhaat säästöt kohdistuvat aina jonnekin muualle

Talous pitäisi saada kuntoon, mutta se pitäisi hoitaa niin, että palvelut eivät huonone, verot eivät nouse, omaisuutta ei myydä eikä kuntaliitoksiin ryhdytä.

Suunnilleen näin voi kiteyttää Kunnallisalan kehittämissäätiön kyselytutkimuksen, joka luotasi kansan tuntoja kuntataloudesta.

Yhtään kunnanjohtajaa tulokset tuskin yllättivät. Tällaisia me ihmiset olemme.

Ironiaan suuntautunut ystäväni Ride onkin muotoilut aiheesta kultaisen huoneentaulun. Hänen luvallaan jokainen säästöjä funtsaileva kuntapäättäjä ja virkahenkilö voi tulostaa tämän ja teipata vaikka seinälle:

1) Parhaat leikkaukset kohdistustuvat muihin.

2) Minulle ja läheisilleni suunnatut palvelut ja etuudet ovat sekä a) inhimillisesti katsoen tärkeimpiä että b) faktaperustein arvioituna järkevimpiä.

3) Kaikki olisi syytä tehdä samalla tavalla kuin aina ennenkin, mutta tulosten pitäisi olla radikaalisti entistä parempia.

Ei käy kateeksi päättäjiä. Edessä on kohtuuttoman vaikeita arvovalintoja.

Ilmiö ei koske vain kuntia, vaan yhtä lailla valtion tasoa ja globaaleja kysymyksiä.

Muistatteko vuoden takaisen kyselyn, jossa ihmiset saivat valita parhaita konsteja ilmastonmuutoksen torjuntaan? Etelän kaupungeissa haluttiin puuttua maaseudun autoiluun ja maaseudulla etelän ihmisten lentämiseen. Se on aina paras konsti, joka ei osu itseen.

Mikkelin seudulla säästämisen vaikeutta päästään todistamaan aivan liian monessa kunnassa. Kangasniemellä taistellaan kyläkouluista. Mikkelissä kirjastoista ja lukion toimipisteistä.

Ei käy kateeksi päättäjiä. Edessä on kohtuuttoman vaikeita arvovalintoja, kun joltain ryhmältä joudutaan viemään.

Isoja säästöjä ei siis voida tehdä, ilman että lapset, vanhukset ja sairaat menettävät.

Lapsilta — tai lukiolaisilta — ei saa viedä, koska he ovat syyttömiä tähän taloustilanteeseen! Tämä on kiistämättömän hyvä argumentti. Jatkokysymys tosin kuuluu, että keneltä sitten viedään. Sairailta ja vanhuksiltako?

Kun sote-palvelut hoitaa Essote, lopuista kunnan rahoista leijonanosan vievät juuri koulut ja päiväkodit. Isoja säästöjä ei siis voida tehdä, ilman että lapset, vanhukset ja sairaat menettävät.

Mikkelin lukiotaistelussa on aivan perustellusti moitittu sitä, että Ristiinan lukiolaiset ja keskustan lukiolaiset on asetettu vastakkain ikään kuin jommaltakummalta olisi pakko ottaa.

Todellisuudessa kuvio ei tietenkään ole näin yksinkertainen. Ainakin teoriassa vaihtoehtoina ovat myös vaikkapa velkaantuminen, verojen vielä isommat korotukset, päivähoidosta leikkaaminen tai katujen kunnossapidon lopettaminen.

Eipä siinä kansalaiselle muuta roolia jää kuin vastustaminen.

Säästöjen tekeminen on vaikeaa. Päättäjät ja valmistelijat voisivat ehkä itsekin tehdä jotain tuskan vähentämiseksi.

Aivan ensimmäiseksi valtuutetut voisivat kantaa vastuunsa. Pidän surkeana populismina sellaista, että johtavassa asemassa oleva päättäjä ryhtyy puolustamaan yksittäistä kirjastoa tai koulua ilman, että samalla kertoo, mistä sen sijaan leikataan.

Myös viestinnällä ja avoimella tietojen jaolla tuskaa voitaisiin helpottaa. Jos perusteet ja laskelmat vaikkapa Ristiinan lukiokoulutuksen lopettamisesta olisivat verkossa kaikkien tutkittavana, monelta salaliittoepäilyltä olisi pudonnut pohja pois.

Osallistamisesta puhutaan paljon, mutta käytäntö on lähinnä surkuhupaisa. Kuntalaiset kutsutaan paikalle kuulemaan, mitä kunnanisät ja -äidit ovat viisaudessaan harkinneet. Että kirjasto tai koulu tulisi lopettaa. Eipä siinä kansalaiselle muuta roolia jää kuin vastustaminen.

Ehkä asukkaat kuitenkin ymmärtävät viestin, että kyse on yhteisistä asioista.

Toisinkin voisi tehdä. Pienessä Enontekiön kunnassa asukkailta on pyydetty hyvissä ajoin kommentteja koko ensi vuoden budjetista. Tuskin iso kokonaisuus kuntalaisideoista kamalasti muuttuu. Ehkä asukkaat kuitenkin ymmärtävät viestin, että kyse on yhteisistä asioista, joista jokainen saa ottaa vastuuta.

Järvenpäässä kaupunkilaisia osallistetaan pelillä, jossa jokainen voi kokeilla, minkälaisia säästöjä yksittäisillä toimilla syntyy.

Kun Järvenpään kaupunginjohtaja Olli Naukkarinen työskenteli vielä Lappeenrannassa, hän rakensi verkkoon laskurin, jolla kuka vain saattoi kokeilla säästöbudjetin rakentamista.

Osallistaminen ei vähennä säästötarvetta. Ehkä se voisi silti helpottaa päättäjien painetta, kun kuntalaisten ymmärrys kasvaisi. Populismikin vaikeutuisi.

Kirjoittaja on Länsi-Savon vastaava päätoimittaja.