Päätoimittajalta: Suomen kevyin kunta

Kuntaministeri Sirpa Paatero selvityttää kevytkuntien perustamisen. Eiköhän ensin kannattaisi hoitaa maaliin nykyinen kevytkuntakokeilu ja siirtää sote kunnilta valtiolle, tuumii päätoimittaja Timo Laitakari.

Timo Laitakari | timo.laitakari@lansi-savo.fi | Twitter: @TimoLaitakari
Timo Laitakari | timo.laitakari@lansi-savo.fi | Twitter: @TimoLaitakari

Kehitys kehittyy. Nyt Suomeen suunnitellaan kevytkuntia. Kuntaministeri Sirpa Paatero (sd.) kertoi pyrinnöstä loppuviikosta Uutissuomalaisen haastattelussa.

Ministerin ajatus kulkee niin, että

  • a) kunnat ovat kooltaan ja voimavaroiltaan kovin erilaisia, joten
  • b) on nurinkurista, että niillä kaikilla kuitenkin on samat oikeudet ja velvollisuudet.

Paateron havainto on tietysti täysin oikea. Pertunmaalla ei ole Helsingin resursseja eikä Helsingillä Pertunmaan ongelmia.

Asioita sopii selvittää. Ennen kuin uusia kuntauudistuksia ryhdytään tekemään, kannattaisi vanhat uudistukset hoitaa maaliin.

Etelä-Savossahan kevytkuntakokeilua on tehty jo vuosia. Maakunnan läntisissä osissa kokeilua kutsutaan Essoteksi, itäosissa Sosteriksi.

Kun 50—60 prosenttia kunnan rahoista nielevä sosiaali- ja terveystoimi siirrettään kokonaan kuntayhtymän hoitoon, jäljelle jäävää osaa voi hyvällä syyllä kutsua kevytkunnaksi.

Vielä kun soten rahoitus saadaan siirrettyä kunnilta valtiolle, tämä kevytkuntamalli on pitkälti valmis.

Siitä jos halutaan vielä keventää, kunnasta tulee kotiseutuyhdistys.

Etelä-Savossahan kevytkuntakokeilua on tehty jo kolmatta vuotta. Maakunnan läntisissä osissa kokeilua kutsutaan Essoteksi, itäosissa Sosteriksi.

Kuntien kannalta juuri sote on nyt ydinasia. Etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa väestörakenne on jo sellainen, ettei nopeasti hupeneva työssäkäyvien joukko kykene kantamaan kasvavan vanhusväen huoltoa.

Sote-uudistus siis tarvitaan sekä hoitoketjujen tehostamiseksi että rahoituksen tasaamiseksi.

Melkein jokaisella kunnantalolla maakunnassa laskeskellaan kriisitunnelmissa ensi vuoden budjettia. Essote aloitti juuri yt-neuvottelut, eikä pidä ihmetellä, jos niistä kuullaan muuallakin.

Jo ennestään korkeita veroprosenttejakin jouduttaneen ainakin jossain nostamaan.

Haastattelussa ministeri Paatero halusi helpottaa kuntaliitoksia. Historia osoittaa, ettei se tähänkään asti mahdottoman vaikeaa ole ollut.

Etelä-Savon kuntakartalta ovat 2000-luvulla itsenäisinä poistuneet Anttola, Haukivuori, Jäppilä, Kangaslampi, Kerimäki, Mikkelin maalaiskunta, Pieksämäen maalaiskunta, Pieksänmaa, Punkaharju, Ristiina, Savonranta, Suomenniemi ja Virtasalmi.

En ole kuullut, että liitoskunnissa olisi riemuittu olojen parantumisesta tai palveluiden kohentumisesta. En ole kuullut, että keskuskaupungeissa olisi juhlittu liitosten tuomia elinvoimapurskahduksia.

Liitoksia on tehty, kun päättäjät ovat ne kokeneet välttämättömiksi. Lusikka on otettu kauniiseen käteen.

Ministeri muistutti, että monessa Suomen kunnassa syntyy vuosittain alle 20 lasta.

Jos tämä olisi raja elinkelpoiselle kunnalle, Etelä-Savoon jäisi kaupunkien lisäksi kolme maalaiskuntaa: Juva, Kangasniemi ja Mäntyharju. Joroinenkin jäisi, mutta sehän vaihtaa maakuntaa joka tapauksessa.

Hirvensalmella on syntynyt tämän vuoden alkupuoliskolla yksi lapsi, Pertunmaalla kolme. Vaikka muuttovoitto toisikin uusia koululaisia, on selvä, että kovin isoa kouluverkkoa tai kunnallista kouluvirastoa ei tarvita.

Ymmärrän sen, että ministeriöstä tai puoluetoimistolta katsottuna näin pienen kunnan tarpeellisuus voi tuntua kyseenalaiselta.

Toisin päin ajateltuna voi kysyä, mitä haittaa pienistä kunnista on. Pienet tehtävät voivat hoitua pienelläkin porukalla. Paikallisesti tiedetään paremmin, mitä halutaan ja mitä tarvitaan.

Jos on riittävät eväät, matka voi jatkua.

Kunhan se sote vain saadaan kunnilta vähän isommille toimijoille.

Kirjoittaja on Länsi-Savon vastaava päätoimittaja.