Mikkelin Möyhentäjä: En halua elää kotiseutumuseossa vaan Mikkelissä joka kehittyy — mitä jos katsottaisiin eteenpäin eikä haikailtaisi menneiden perään?

Mikkelin Möyhentäjällä on myös ehdotus uudesta puistosta Visulahden matkailukeskukseen. Se olisi suunniteltu nimenomaan mikkeliläisille itselleen.

Anssi Mehtälä
Anssi Mehtälä

Tykkään seikkailla Mikkelin paikallishistoriasivuilla ja Facebookin Mikkeli-porukoissa.

Yksi juttu niissä kuitenkin ihmetyttää.

Säännöllisin välein putkahtaa esille suurin piirtein seuraava lause:

”Mikkelissä on aina purettu ja tuhottu kaikki vanha ja hieno. Kaupunki on ruma ja mielikuvitukseton eikä kukaan viihdy siellä”.

Totta kai tuota mieltä saa olla. Vaikkei se ole totta.

Mietin vain, millainen järjenjuoksu mielenilmauksen synnyttää.

Haluavatko tuollaisia juttelevat Mikkelin pysyvän ikuisessa menneisyyden tilassa?

Nostalgianälkää tyydyttävänä ulkomuseona, jossa mummo kanasensa niitylle ajaa ja menee ulkohuussiin?

Haluavatko he asua rytöisissä puutaloissa ja hakea pussimaitoa sokkeloisen epäkäytännöllisistä kaupoista?

On totta, että Mikkelissä olisi voitu paremmalla ajattelulla säilyttää vaikka yksi keskustan puutalokortteli ja tehdä siitä mielenkiintoinen, nätti kokonaisuus.

Mutta kun sille ei enää mahda mitään, en ymmärrä miksi energiaa pitää haaskata asian päivittelemiseen.

Lähdetään vaikka sotavuosista. Ne veivät Mikkelistä ison palan historiallista puutalokeskustaa.

Kun tuhoutuneen tilalle alettiin rakentaa uutta, tehtiin isompaa ja käytännöllisempää. Kasvavan, kehittyvän kaupungin tarpeita paremmin palvelevaa.

Ajateltiin että meni mikä meni. Jatkettiin eteenpäin.

Minusta Mikkeli on vuosikymmenten vieriessä mennyt hyvään suuntaan. Isossa mittakaavassa.

Kaupunkikehitykseen kuuluu, että on eri kausien historiallisia kerrostumia. Rakennuskantaa, joka on syntynyt kunkin ajan ymmärryksen mukaan.

Joskus ymmärrys on ollut parempi, joskus huonompi. Sekin saa näkyä kaupungin ilmeessä.

Hyvästä ymmärryksestä löytyy esimerkki torin laidalta.

Uusien kauppakeskusten rakentaminen Hallituskadun varren 1930- ja 40-luvuilla rakennettuihin kiinteistöihin tehtiin yhdistämällä ihan uutta ja aika vanhaa.

Kun rakennus on aikansa elänyt, se joutaa mennä.

Esimerkiksi Mikkelin Linnamäen ortodoksisen sotilaskirkon purkamista vuonna 1958 on ihan järjetöntä itkeä nykynäkökulmasta.

Se oli purkuaikanaan 40 vuotta rappiolla ollut, korjauskelvoton raunio. Ei sen perään kukaan huudellut.

On helppo katsella 1900-luvun alun väritettyä postikorttikuvaa ja haukkua Facebookissa Mikkeliä kaiken kauniin tuhoamisesta.

Siinä on vain se vika, ettei se ole keskustelua. Se on tyhmää ja kohtuutonta yleistämistä.

Totta kai se kirkko olisi komea mäen päällä.

Sen olemassaolon edellytykset vain hävisivät jo monta sukupolvea sitten, kun kukaan Mikkelissä ei sitä halunnut kirkkona säilyttää.

Viljasiilotkin olisivat voineet minun puolestani pysyä Raatihuoneenkadun mäessä. Jos ne olisi saatu älyperäiseen uudiskäyttöön.

Mutta kun sellaiseen ei löytynyt toteuttamiskelpoista ratkaisua, niin nurin vain. Uutta tilalle. Se on edistystä kun nostureita nousee pitkin kaupunkia.

Vanhat kioskit, bensa-asemat, autoliikkeet ja muut keskustan maamerkit ovat kivoja muistoja.

Kunhan muistaa myös sen, että bensa-asemat olivat keskustassa siksi, että kaupungin halki kulki liikennettä niin ettei meinannut sekaan mahtua.

Ja kioskeja oli joka nurkalla siksi, etteivät kaupat olleet auki iltaisin ja pyhäpäivisin.

En palaisi niihin aikoihin. Merirosvorahat olivat ennen parempia, mutta suurin piirtein kaikki muu ei.

Visulahdessa oli aikoinaan Minimaa.

Siellä oli miniatyyrijäljitelmiä merkkirakennuksista.

Mitä jos Visulahteen rakennettaisiin historiallinen Mini-Mikkeli?

Puutaloineen, ryssänkirkkoineen ja siiloineen. Siellä voisi olla myös torin päällä sijaitseva parkkipaikka, jossa voisi leikkiä pikkuautoilla.

Siellä saisivat nostalgikot möyriä muistoissaan.

Yhdelle toiselle porukalle sinne voitaisiin rakentaa myös pitkä, tukeva itkumuuri. Luonnollisessa koossa.

Muurilla saisivat päästellä tuskan parahduksiaan Mikkelin ilmapiiriä myrkyttävät keskustelupalstojen öyhöttäjät, joiden mielestä tässä kaupungissa ei kukaan osaa tehdä mitään oikein. Ja jos joku tekee, ei siitä mitään tule kuitenkaan kun seli seli ja vali vali.

Olisi kerrankin heillekin jotakin.