Päätoimittajalta: Jokainen vastaa sanoistaan — Kun Turtiainen rähisee somessa, miten se auttaa hänen äänestäjiään?

Kansanedustajien käytös ja harkintakyky ovat muuttuneet huonoon suuntaan, kirjoittaa päätoimittaja Timo Laitakari. Sananvapauttaan voisi käyttää muuhunkin kuin solvauksiin, maalittamiseen ja luottamuksen rapauttamiseen.

Päätoimittajalta: Jokainen vastaa sanoistaan — Kun Turtiainen rähisee somessa, miten se auttaa hänen äänestäjiään?

”Jokainen vastaa sanoistaan. Tyhmyys ei ole rikos.”

Nämä lauseet päästi suustaan juvalainen kansanedustaja Ano Turtiainen (ps.) eduskunnassa marraskuun lopulla. Kumpikin lause on pääsääntöisesti totta.

Turtiainen puolusti suuressa salissa sananvapautta. Tai oikeastaan hän puolusti perussuomalaisten ehdotusta rikoslain muuttamiseksi niin, ettei tyhmistä puheista joutuisi enää yhtä helposti tuomiolle.

Kun edustaja Turtiainen pääsi kuluneella viikolla otsikoihin, teemoina olivat jälleen sananvapaus ja tyhmät puheet. Turtiainen oli kutsunut viestipalvelu Twitterissä poliisin ylikomisariota ”munattomaksi nillittäjäksi”.

Ylikomisario teki asiasta rikosilmoituksen. Oikeuslaitos aikanaan ratkaisee, oliko Turtiaisen viesti esimerkiksi kunnianloukkaus.

Jokainen vastaa sanoistaan, mutta tyhmyyskään ei välttämättä ole rikos.

Fiksu ihminen ymmärtää, että puhe munattomista nillittäjistä kertoo eniten lausujastaan.

Kokonaisuuden kannalta ei ole järkevää, että aikuisten ihmisten toisiin kohdistamia solvauksia käsitellään laajemmin oikeudessa. Poliisilla ja oikeuslaitoksella lienee parempaakin tekemistä. Fiksu ihminen ymmärtää, että puhe munattomista nillittäjistä kertoo eniten lausujastaan.

Kaikkien kannalta olisi ollut parasta, että Turtiainen olisi kansakoulussa joutunut kirjoittamaan sata kertaa liitutaululle, että ”en koskaan enää sano rehtoria pösilöksi” — ja oppinut elämään ihmisiksi.

Turtiaisen huono käytös on sinällään vaatimaton ongelma. Huolestuttavaksi asian tekee vain se, ettei kyse ole mistään yksittäistapauksesta. Turtiaisen puolueessa perussuomalaisissa kunnioituksen puute ja tuomiot erilaisista rikoksista näyttävät olevan hyväksyttyjä.

Tämä rapauttaa kaikkien uskoa oikeusvaltioon ja demokratiaan. Ja lopulta se tekee tästä isänmaasta nykyistä huonomman paikan elää.

Jos sananvapautta tarvitaan tähän, niin eipä tuo varsinaisesti hyötykäytössä ole.

Kun Turtiaisen vanha rikostuomio tuhotyöhön yllyttämisestä tuli viime keväänä lainvoimaiseksi, hän itse kuvaili sitä sulaksi hattuun. Vielä silloin puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho sentään varovaisesti piti puheita moitittavina.

Kun Halla-aho nyt kommentoi Turtiaisen kirjoitusta, hän lähinnä jatkoi ylikomisarion herjaamista.

Ylipäänsä politiikan tekeminen on muuttunut muutamassa vuodessa kovin eksoottiseksi. Harva olisi vielä kymmenen vuotta sitten uskonut, että joidenkin poliitikkojen pääasialliset vaikuttamiskeinot voivat koostua netissä rähisemisestä, eri tavoin ajattelevien solvaamisesta sekä rakkikoirien usuttamisesta väärin ajattelevien kimppuun.

Jos sananvapautta tarvitaan tähän, eipä tuo varsinaisesti hyötykäytössä ole.

Haluan uskoa, ettei Turtiainen hakeutunut eduskuntaan ensisijaisesti hyvän palkan ja hulppeiden etujen vuoksi.

Ano Turtiainen ja muut kansanedustajat tekevät työtään kansan mandaatilla. Kun muutama tuhat ihmistä antaa valtakirjan, sen kanssa voi toimia pitkälti niin kuin itse haluaa. Seuraavissa vaaleissa äänestäjät sitten kertovat, ovatko tyytyväisiä.

En usko, että Turtiaisen äänestäjät erityisemmin hätkähtävät oman kansanedustajansa puheista tai toimista: tiesivät mitä saavat.

Silti politiikassa tehtävät päätökset — työllisyys, verotus, aluepolitiikka, terveydenhuolto, maahanmuutto — vaikuttavat myös Turtiaisen äänestäjiin. Haluan uskoa, ettei Turtiainen hakeutunut eduskuntaan ensisijaisesti hyvän palkan ja hulppeiden etujen vuoksi, vaan vaikuttaakseen näihin asioihin.

Tässä mielessä puheet munattomista nillittäjistä eivät lopulta ole niitä kaikkein paljastavimpia. Kiinnostavaa on, kuinka Länsi-Savon haastattelussa Turtiainen perusteli kovaa kielenkäyttöä sillä, että ”asiat eivät mene muuten perille”.

Millaisessa maailmassa viesti menee paremmin perille ja saa painavuutta sillä, että ”vahvistukseksi” lisätään henkilökohtainen loukkaus?

Näinköhän nettirähinöinti ja poliisitutkinnat tuovat Turtiaiselle lisää uskottavuutta?

Turtiainen kirjoitti Juvan lehden mielipidepalstalla pari viikkoa sitten Salicon salaattitehtaan lopettamisesta. Juvan valtuutettuna itsekin toimiva Turtiainen haukkui muita päättäjiä Salicon lähdöstä ja lupasi itse tarttua toimeen.

Näinköhän nettirähinöinti ja poliisitutkinnat tuovat Turtiaiselle lisää uskottavuutta juvalaisten asioiden hoitamiseen siellä pääkallonpaikalla?

Tulisikohan valtio hanakammin apuun Etelä-Savon ongelmissa, jos edustaja kävisi haukkumassa ministeriöissä pari kansliapäällikköä?

Kirjoittaja on Länsi-Savon vastaava päätoimittaja.

Juttua muokattu 17.13: Korjattu linkki.