Päätoimittajalta: Keskusta sai mitä halusi, mutta voitto ei taida juuri lämmittää

Keskustan operaatio pääministerin vaihtamiseksi onnistui hienosti. Nyt jännitetään, kääntyykö manööveri kuitenkin demareiden eduksi. Kiinnostavaa on nähdä sekin, jääkö Antti Rinne hallituksen nurkkiin neuvomaan vanhana isäntänä. Moni kiikuttaisi hänet syytinkiin jonnekin kaukaiseen metsätorppaan, arvelee päätoimittaja Timo Laitakari.

Päätoimittajalta: Keskusta sai mitä halusi, mutta voitto ei taida juuri lämmittää

”Hallituksen toimintakyky on ihan täydellinen tällä hetkellä”. Siitä ei ole viikkoakaan, kun pääministeri Antti Rinne (sd.) lausui poliittiseen historiaan jäävät sanansa.

Tulevana sunnuntaina tiedetään, kuka on Rinteen seuraaja ja itsenäisen Suomen 76:nnen hallituksen pääministeri.

Vaihtoehtoja on kaksi, 37-vuotias eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman (sd.) sekä 34-vuotias liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marin (sd.).

Valitaanpa kumpi tahansa, puolueella on tilaisuus perusteelliseen kasvojen pesuun ja uuteen alkuun.

Tulevan pääministerin kannalta nurkissa pyörivä vanha isäntä olisi todellinen riesa. Tämän ymmärtää suuri osa demareistakin.

Nyt yksi kiinnostavimmista kysymyksistä on, minkä roolin Rinne jatkossa ottaa — ja mikä rooli hänelle jätetään.

Hän itse puhuu uusista kausista puolueen puheenjohtajana. Hänet on nimetty puolueen hallitustunnustelijaksi. Hänelle spekuloidaan erilaisia ministerin tehtäviä myös uudessa hallituksessa.

Tulevan pääministerin kannalta nurkissa pyörivä vanha isäntä olisi todellinen riesa. Tämän ymmärtää suuri osa demareistakin. Uusi johtaja tarvitsee oman tilan.

Vaikka historiasta muistetaan tilanteita, joissa pääministerinä on joku muu kuin puolueen puheenjohtaja, ei siitä mitään hyvää ole odotettavissa.

Punavihreässä hallituksessa keskustalaisella voi olla orpo olo.

Palataan vielä hetkeksi ero syihin. Muodollisesti kaikki lähti Postista, mutta ongelmalliseksi muodostui lopulta käsitys siitä, että Rinne ei puhunut totta.

Kun valehtelee, se vie luottamuksen. Juuri luottamuksella keskusta erovaatimustaan perusteli.

Vielä perustavanlaatuisempiakin syitä luottamuksen menettämiselle löytyy, ja niistä keskeisin taitaa olla keskustan kannatus.

Torstaina Ylen gallup kertoi sen valahtaneen pohjamudista vieläkin alaspäin jonnekin maankuoren sedimentteihin. Ei ihme, jos keskustan kansanedustajat hermoilevat kentän viestien kanssa.

Punavihreässä hallituksessa keskustalaisella voi olla orpo olo, eikä Antti Rinteen toimintatyyli ole oloa helpottanut.

Posti-puheiden lisäksi esimerkkejä impulsiivisesta viestinnästä ja löysistä lupauksia on helppo kaivaa. Esimerkiksi Savossa syyskesällä käydessään Rinne yllätti kaikki lupaamalla Huutokosken radan siltaan Savonlinnaan 15 miljoonaa euroa.

Harva niitä puheita tosin taisi vakavasti ottaa.

Juureva keskustalaisuus tuntuu kaukaiselta, kun kansanedustaja horisee Itä-Savossa maallemuutosta kannabiksen vaihtoehtona.

Rinteen muilutus pois pääministerin pallilta oli keskustalta poikkeuksellinen ja näppärä manööveri. Jos tavoitteena oli väräyttää kannatuskäyriä ylöspäin, en silti löisi onnistumisesta vetoa.

Tuore keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni toki vei operaation mallikkaasti läpi, mutta ei hän vielä ole olemiseensa mitään loistoa tai särmää saanut.

Etenkin jos pääministeriksi — ja Kulmunin vertailukohdaksi — nousee selväsanainen, vakuuttavasti esiintyvä Sanna Marin, vallankeikaus voi lopulta kääntyä SDP:n voitoksi.

Keskusta näyttää kaikkineen olevan vähän hukassa sen suhteen, mikä on ja mitä haluaa olla.

Juureva keskustalaisuus tuntuu kaukaiselta, kun kansanedustaja horisee Itä-Savossa maallemuutosta kannabiksen vaihtoehtona tai varapuheenjohtaja boikotoi linnanjuhlia Jenni Haukion puheiden vuoksi. Ehkä tämä on sitä järkivihreyttä ja arkijärkeä, jolla puolue nyt kampanjoi.

Hyvää itsenäisyyspäivää.

Kirjoittaja on Länsi-Savon vastaava päätoimittaja.