Mikkelin Möyhentäjä: Kansanedustajat edustavat kansaa, mutta tietävätkö he tarpeeksi kansan elämästä? Olisiko kansanedustaja-tetti tai -toppi ratkaisu ongelmaan?

Mikkelin Möyhentäjä on valveutuneena kansalaisena kuunnellut kansanedustajaehdokkaiden vaalipuheita. Ne ovat herättäneet ajatuksia, kuten niiden toki pitääkin.

Anssi Mehtälä
Anssi Mehtälä

Vaalit tulevat. Nyt se on varmaa, kun Mikkelin antiikkipuiset vaalimainostelineet ovat pystyssä.

Karvalautaiset klassikot on kuulemma tehty Nooan arkista ylijääneestä pitkästä tavarasta. Siltä ne näyttävätkin.

Vaalien alla kuulee aina, etteivät kansanedustajat ymmärrä tavallisen kansan elämää.

Yleisin argumentti väitteen tueksi on, etteivät he ole tehneet oikeita töitä, vaan ovat pelkkiä poliittisia broilerinsuikaleita. Kuka minkäkin värisessä marinadissa.

Tämä ei ole totta. Merkittävällä osalla kansanedustajia on ansiokas ura kunnon hommissa.

Ja kyllä kansan edustaminen, etenkin edustajaksi pyrkiminen, käy sekin työstä.

Kysykää keneltä tahansa kävelykadulla toppahousuissaan päivystävältä ehdokkaalta.

Miksihän Suomessa muuten on vaalit aina kylmällä säällä ja pitkillä pimeillä?

Vaalitilaisuudet vetäisivät paremmin kesällä ja ehdokkaan olisi mukavampi jakaa karkit ja lupaukset shortsikelillä.

Eikä äänestysprosentti nykyisestä paljoa alemmas jäisi, vaikka uurnille mentäisiin juhannusviikolla.

Mutta siitä työnteosta. Pitkäkään työura ei valmenna poliitikkoa hahmottamaan yhteiskuntaa joka nurkalta.

Siksi kansanedustajille voitaisiin järjestää lakisääteisiä työssäoppimisjaksoja. Ne annettaisiin kuukauden mittaisina pätkinä aloilla, joista edustajalla ei ole kokemusta.

Tätä puoltaa sekin, etteivät eri kansalaisryhmien, saati sitten heidän edustajiensa, maailmat enää aina oikein kohtaa. Etenkin juopa kaupunki- ja maaseutujen välillä syvenee koko ajan.

Aika parlamentaarikko-tettiin otettaisiin kansanedustajien lomista. Niissähän päiviä riittää.

Umpikaupunkilaisen parlamentaarikon näkemys maailman menosta laajenisi, jos hänet pistettäisiin talviseksi kuukaudeksi maatalouslomittajan apulaiseksi haja-asutusalueelle.

Yksityisautoilua vastustava idealisti saisi avartavia kokemuksia suoriutuessaan kelissä, jossa hybridipyörän kumi lipsuu ja ironisessa hipsterilippiksessä paleltuu pää.

Pitäisi turvautua siihen yhteen päivittäiseen linja-autovuoroon.

Sama keikka passaisi sähköautoilu-yltiöpäille. Olisi aikaa miettiä asioita, kun etsii paikkaa johon lataustöpselin tuikkaa.

Tai mitä jos terveydenhuollon yksityistämiskiivailija, hoitajamitoitukseen nurjasti suhtautuva kansanedustaja laitettaisiin kuukaudeksi töihin terveyskeskussairaalan dementikko-osastolle?

Muutama yksinäinen viikonvaihteen yövuoro vaipanvaihtoineen ja riehuvine muistisairaineen voisi tuoda uusia näkökulmia lainsäädäntötyöhön. Ehkä niihin mitoituksiinkin.

Tai entä jos perusopetuksen määrärahojen vähentämistä ja ryhmäkokojen kasvattamista kannattava kansanedustaja sijoitettaisiin epäpätevänä sijaisena opettamaan keskivaikeista oppimis- ja käytöshäiriöistä kärsiviä erityisluokkalaisia?

Ilman kouluavustajaa tietenkin, koska näinhän oikeassa elämässäkin toimitaan. Hyvin sä vedät, älä valita.

Ay-taustainen kansanedustaja voisi saada jauhettavaa ajatusmyllyyn, jos hän pääsisi tuuraamaan pienyrittäjän kesäloman.

Hän saisi tutustua 7/24/365 -pohjaiseen vastuunottoon omasta työpaikasta ilman lisiä tai lomarahoja (lomista puhumattakaan).

Ja siihen, etteivät työt lopu silloin kun tessissä lukee.

Työpäivää jatkavat paperityöt ja muut lisähommat voisivat valaista kesäduunaria siitä, millaista porsastelua se riistäjäkapitalistin arki on.

Kansanedustajalla on syytä olla valmiudet tehdä tärkeitä päätöksiä.

Poliitikkojen parasta ihan vilpittömästi ajattelen näillä ehdotuksillani. Ei siinä hommassa ihan tettiläis-Keijo pärjää.

Siksi työssäoppimisen rinnalla voisi olla myös pakollisia täydennysopintoja. Jotka pitää tietysti tenttiä.

Tämä on tullut mieleen, kun olen kuunnellut vaalipuheita.

Joidenkin poliitikkojen ja poliitikoiksi pyrkivien ideasammot ovat tänä keväänä jauhaneet sellaisia kultajyviä, että tekisi mieli ehdottaa edes perustasoisia opintoja vaikka valtio-opissa, lakitieteissä, kansainvälisessä politiikassa ja kuntataloudessa.

Biologiaa, fysiikkaa ja maantiedettäkin voisi kerrata.

Ja jos ei mitään muuta niin yhteen- ja vähennyslaskua.