Kolumni: Saa se Cheek siellä olla

Mikkelin Möyhentäjä pohtii, miksi kärkipään suomalaisten popparien invaasio festivaaleille on paitsi väistämätöntä, myös tärkeää.

Festarikauden kalenteri alkaa olla täynnä kun Jurassic Rock sai, silmiinpistävän myöhään, julkistetuksi oman ohjelmistonsa. Ja niinhän siinä kävi, että Cheek sieltäkin listasta löytyi, niin kuin lähes jokaiselta suomalaiselta kesäfestivaalilta tänä vuonna. Mikkelissä Cheekille on varattu lauantain pääesiintyjän slotti.

Siitä lähtien kun Cheekin nimi alkoi näkyä Ilosaarirockin, Ruisrockin ja Provinssin ohjelmissa, alkoi älämölö. Moni on pitänyt popparin mukaantuloa suurin piirtein pyhäinhäväistyksenä. Boikotti-sanakin on mainittu.
Kommentoijat eivät ole tainneet käydä viimeiseen kymmeneen vuoteen suomalaisilla festivaaleilla. Jos olisivat, olisivat huomanneet että niillä soi hyvin paljon muukin musiikki kuin rock. Provinssirockin nimestäkin on jo poistettu rock-sana. Ja Jurassic Rockissa on kuultu alusta saakka poppia, räppiä, reggaeta ja kaikkea mahdollista siltä väliltä. Keekkikin siellä on ollut jo kolmesti.
Siksi monella rock-festivaalilla esiintyvät tänä kesänä Cheekin lisäksi myös Sanni, Antti Tuisku ja Chisu. Valovoimaisia ja suosittuja artisteja kaikki, vaikka en heidän musiikkiaan rockiksi kehuisi. Johtuisikohan se siitä, että he ovat artisteja, joista moni tykkää ja on sen takia valmis ostamaan ihan rahalla festivaalilipun?

Minä en pidä Cheekin musiikista. Mutta jos olisin suomalainen festivaalijärjestäjä, antaisin vaikka jonkun ruumiinosani saadakseni Cheekin esiintymään omaan tapahtumaani.
Vesa Kontiainen esitti jokunen viikko sitten hyvän pointin omassa kolumnissaan Länsi-Savossa. Hän muistutti siitä, että festarien järjestäjät, jos yhtään järjissään ovat, kiinnittävät mielellään esiintyjiä, jotka kiinnostavat suuria yleisöjoukkoja. Siis heitä, jotka tämän maan festivaalit pitävät ostopäätöksillään hengissä.
Luotettava kotimainen nimi on aina turvallisempi vetonaula kuin amerikkalaisbändi, jonka tietävät Suomessa festaripromoottori ja hänen kymmenen kaveriaan. Siksi Cheek ja muut popparit ovat ensi kesänä joka niemessä, notkossa ja saarelmassa. Heidän vetovoimaisuutensa takia monella järjestäjällä on varaa kiinnittää tuntemattomampiakin esiintyjiä. Siksi meidän passikaulaisten kommentaattoreiden on turha nillittää yhtään mistään.

Populaarimusiikki on nykyään kuin riikinkukon pyrstö kaikessa pöyhkeydessään. On värejä, runsautta ja leveyttä. Ja aika monen mielestä mielenkiintoisimmat jutut tapahtuvat nykyään ihan jossakin muussa genressä kuin siinä perinteisessä kitaravetoisessa ryskeessä, joka yleisesti on rockiksi mielletty.
Ilmiö on tuttu Suomessakin. Nyt jylläävät pop ja sooloartistit, piti asiasta tai ei. Suosituimmat, ikärajojen yli vaivatta loikkivat artistit ovat jo vuosien ajan tulleet nimenomaan popin piiristä. Jotkut ovat kurkottaneet jopa iskelmägenrestä. Rokkipoliiseille tämä on kova paikka, mutta se ei haittaa musiikkia kuluttavaa suurta yleisöä. Jos on hyvä biisi, se riittää. Vaikka siinä ei sähkökitara soisikaan kovaa ja säröllä.

Jurassic Rockista vielä. Hyvät bileet on varmasti tiedossa, mutta kymmenvuotisjuhlan kunniaksi olisin odottanut yhtä oikein päräyttävää spesiaaliesiintyjää. Sellaista josta olisi kohuttu ja puhuttu. Ainakin jotakin Nightwishin kokoluokan nimeä.
Mutta en valita. Korviin kun on kantautunut sellaistakin, että useampikin potentiaalinen Jurassic-nimi rapakon takaa jätti tulematta tänä kesänä koko Eurooppaan, turvallisuussyihin vedoten. Nuo ovat sen luokan force majeure-perusteluja ettei niille voi eteläsavolaisen rokkifestarin puuhaväki yhtään mitään.
Siksi kannattaa lähestyä Jurassic Rockia siitä näkökulmasta että iloitsee siitä mitä siellä on eikä murehdi sitä mitä sieltä puuttuu. Meillä on kuitenkin Mikkelissä elinvoimainen, kehittyvä festivaali. Se on arvo sinänsä ja sitä kannattaa pitää yllä.

Anssi Mehtälä
@lansi-savo.fi

Kirjoittaja on yhteisö- ja mielipidetoimituksen esimies.

Anssi Mehtälä

Anssi Mehtälä