Sisältöjohtajalta: Nauretaan taas hallitukselle, ja sitten katsotaan lukuja

Sisältöjohtajalta: Nauretaan taas hallitukselle,
ja sitten katsotaan lukuja

Otetaanpa näin sunnuntain kunniaksi kolmannella yhteisnaurut Suomen hallitukselle! Yksi, kaksi, kolme: hahahahaha!

Nyt kaatui perhevapaauudistus. Mitäs näitä Juha Sipilän (kesk.) johtaman hallituksen epäonnistumisia nyt olikaan? Palataan niihin somessa, jossa haukutaan ministerit kaupan päälle kovapalkkaisiksi ja sydämettömiksi mustan auton takapenkkiläisiksi.

 

Kolme vuotta istuneella hallituksella ei ole mennyt kaikki putkeen, mutta katsotaanpa mustan takaa vähän valkoistakin.

Valtiontalouden suunta on kääntynyt parempaan. Suomi velkaantuu yhä yli kolmella miljardilla eurolla vuodessa. Se on paljon rahaa, joka pitää joskus maksaa takaisin. Toritietäjät ja opposition talousgurut saattavat sanoittaa käänteen niin, että talous kohenee hallituksesta huolimatta.

Tohdin epäillä. Hallitus sai kiviä niskaansa kilpailukykysopimuksen kätilöimisestä, joka johti esimerkiksi julkisen puolen lomarahojen leikkaamiseen. Hallitus on tehnyt myös muita julkisen puolen kivuliaita säästöjä. Inhimillisesti katsoen julkisen puolen väki ansaitsee lomarahansa siinä missä yksityisen puolen tekijätkin. Valitettavasti talouden realismi on välillä kovaa.

Harva yrittäjä maksaa työntekijöilleen tai itselleen lomarahat ottamalla velkaa. Suomen julkisen talouden ongelma on suunnanmuutoksesta huolimatta edelleen velkapotissa. Valtiolla on velkaa 108 miljardia euroa, kunnilla ja kuntayhtymillä yli 18 miljardia euroa. Kun velkasumma jaetaan jokaiselle suomalaiselle, se tekee noin 24 000 euroa per asukas.

Suomalaisen työssä käyvän ihmisen keskiansio on noin 3 200 euroa kuukaudessa. Jos kaikki työssä käyvät 2,5 miljoonaa suomalaista maksaisivat julkista velkaa nettotuloillaan, pitäisi velanmaksutyötä tehdä vajaa kaksi vuotta. Tuona aikana jokaisen työssä käyvän suomalaisen kaikki nettoansiot menisivät siis julkisen velan maksuun.

Onko tuo julkinen velka iso? Me suomalaiset mielellämme kerskumme sillä, että hoidamme velvoitteemme. Tuosta vaadittavan työn määrästä voi hakea jonkinlaista pohjaa ajattelulle. Jos kaksi vuotta ilmaista työtä julkisen talouden puolesta kuulostaa vähältä, on velkapotti ihan säällinen.

 

Yllä kerrottu kuvannee sitä, ettei julkinen talous oikene itsestään. Se vaatii kovia päätöksiä.

Talouden nykytilaa ruotiessa pitää muistaa tarkastella myös takavuosien päättäjien toimia. Tuo velkamäärä lähti laukalle jo ajat sitten. Mitä velkaantumisesta seurasi? Vuodesta 2007 alkanut syvä talouden sukellus, jonka maksajia ovat kaikki tämän tekstin lukijat ja monet muutkin.

Korjaavia päätöksiä olisivat voineet tehdä jo aiemmatkin hallitukset. Eivät tehneet.