Päätoimittajalta: Hallitus joka sössi sote-uudistuksen

Sipilän ensimmäinen sai paljon hyvääkin aikaa. Silti se muistetaan siitä, mikä ei onnistunut. Sote-uudistus kaatui, mutta uusi, viisaampi yritys tarvitaan heti vaalien jälkeen. Eteläsavolaiset ja suomalaiset eivät pärjää ilman, kirjoittaa päätoimittaja Timo Laitakari.

Timo Laitakari | timo.laitakari@lansi-savo.fi | Twitter:@Timo Laitakari
Timo Laitakari | timo.laitakari@lansi-savo.fi | Twitter:@Timo Laitakari

Juha Sipilän (kesk.) hallitus jää historiaan hallituksena, joka sössi sote-uudistuksen.

Hyviäkin saavutuksia porvarihallituksella toki on. Talous on esimerkiksi käännetty kasvuun ja työllisyys kohentunut. Isoin ja tärkein savotta jäi kuitenkin hoitamatta.

Päätös hallituksen kaatumisesta oli ymmärrettävä. Ajankohta ei. Jälkikäteen katsottuna luontevampia hetkiä hallituksen kaatamiseen olisi ollut vaikkapa marraskuussa 2015 tai kesäkuussa 2017.

Marraskuussa 2015 tehtiin keskustan ja kokoomuksen lehmänkauppa, jolla keskusta sai 18 maakuntaansa ja kokoomus yksityisten terveysyhtiöiden ehdoilla toteutettavan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen.

Pääministeri uhkaili jo tuolloin hallituksen erolla. Sipilän ja Alexander Stubbin (kok.) yön tunteina neuvottelema diili pelasti hallituksen sillä kerralla. Juuri tämä koplaus teki uudistuksen järkevän toteuttamisen mahdottomaksi.

Kesäkuussa 2017 perussuomalaisten puoluekokouksessa tehtiin kaappaus, joka teki hallitusyhteistyön jatkamisen mahdottomaksi. Sipilä ehti jo lentää Naantaliin jättämään eronpyyntöä, kun yhtäkkiä keksittiin, että puolueesta loikkaavat siniset voivat jatkaa hallituksessa.

Poliittisena manööverinä temppu oli ehkä komea. Se vain johti tilanteeseen, jossa hallituksen pohja ja mandaatti jäivät liian ohuiksi. Parlamentarismin kannaltakin tilanne oli irvokas: hallituksessa istui neljä ministeriä puolueesta jonka kannatus oli prosentin tai kaksi.

Romahtaviin kannatuslukuihin reagoiva puoluejohtaja yrittää pelastaa edes jotain.

Pääministeri kertoi perjantaina suorana televisiokameroille, että hallituksen eronpyyntö oli suoraselkäistä vastuunkantoa. Jos näin tosiaan oli, vähän viime tippaan jäi.

Asiallisesti ottaen hallitus olisi aivan hyvin voinut istua kautensa loppuun. Ulospäin eronpyyntö näytti vain poliittiselta manööveriltä, jolla romahtaviin kannatuslukuihin reagoiva puoluejohtaja yrittää pelastaa edes jotain.

Sote-uudistuksen kohtalo toi esiin poliittisen järjestelmämme ongelman. Isoja uudistuksia näyttää olevan mahdotonta saada valmistelluksi ja maaliin yhden vaalikauden aikana.

Yhdeksi syylliseksi on nostettu joustamaton perustuslaki ja sitä joustamattomasti tulkitsevat asiantuntijat. Tässä haukutaan väärää puuta.

Suurempi ongelma on uudistuksen valmistelussa. Kun asiat sovitaan hallitusneuvotteluissa pienellä porukalla yksityiskohtia myöten valmiiksi, mennään takapuoli edellä puuhun. Paras tieto ja asiantuntemus jäävät hyödyntämättä. Poliittinen sopimus estää perääntymästä keinoista, vaikka tavoitteet näyttävät karkaavan.

Soten kaltaisten jättimäisten uudistusten kohdalla laajapohjainen, parlamentaarinen valmistelu olisi viisautta, vaikka se johtaakin kompromisseihin.

Nyt sote-uudistuksen ongelma oli myös megalomaanisuus. Yksityisen kilpailun lisääminen on hyvä tavoite, mutta sen massiivinen lisääminen muutenkin jättimäiseen byrokraattiseen järistykseen teki kokonaisuudesta mammutin.

Väki vähenee ja vanhenee. Nykymallilla emme yksinkertaisesti selviä.

Oppositio teki parhaansa, ettei sote-uudistus etenisi. Vaalien jälkeen sotku on myös heidän käsissään. Suomen tulevaisuudelle kyse on niin isosta asiasta, ettei sitä voi tekemättä jättää.

Järjestelmä pitää saada tehokkaammaksi, niin että ylipäänsä Suomi selviytyy vanhenevan väestönsä hyvinvoinnin takaamisesta. Toisaalta järjestelmän rahoitus pitää saada leveämmille hartioille eli valtion hoidettavaksi.

Viime viikkojen uutiset Mikkelin seudulta kertovat, ettei kuntien talous kestä jatkuvasti kasvavia menoja.

Jos sote-uudistus on tärkeä Suomelle, erityisen tärkeä se on Etelä-Savon kaltaiselle alueelle. Väki vähenee ja vanhenee. Nykymallilla emme yksinkertaisesti selviä.

Kirjoittaja on Länsi-Savon vastaava päätoimittaja.

Kommentoidut