Mikkelin Möyhentäjä: Meiskin kiinteistöön tulee pian pankki — asioikaa siellä kunnioittavasti, sillä se oli pyhä paikka Mikkelin entisille nuorille

Mikkelin Möyhentäjä muistelee Porrassalmenkadun legendaarista ravintolakiinteistöä, jossa sattui ja tapahtui monella vuosikymmenellä.

Anssi Mehtälä
Anssi Mehtälä

Meijerin Baarin kiinteistö Porrassalmenkadulla muuttuu pankiksi. Yksi luku Mikkelin ravintolahistoriassa on päättynyt. Ainahan siinä on ollut jonkun sortin ravintola tai baari, ainakin niin pitkään kuin muistia riittää.

Meiskin lisäksi muistin heti Cafe Solen. Mutta entäs muut? Joukkoistin ongelman Miun vanha Mikkeli -ryhmään Facebookissa. Ja sieltähän pesi ja linkosi kysyjälle vastauksia.

Valehtelematta vartissa oli paikan historia selvillä oleellisilta osin. Kiitos kuuluu koko tarinan aukkoja paikkailleelle joukkueelle.

Alussa oli Meijerin Baari. Ainakin minun elämäni alussa. 1960-luvulla Meiski oli mikkeliläisteinien kokoontumispaikoista legendaarisimpia. Paikka jossa sippiboston paloi ja Siff-Colaa käytiin maistamaan. Se nasta juoma oli, eikä vahvempia saanut.

Ja sillä oli ihan oma jenginsäkin. Kaupungin pintaporukka kokoontui Meiskillä, muut Puistobaarissa, Lyhtybaarissa ja muualla.

Minä muistan Meijerin Baarin siitä, että sieltä käytiin hakemassa Mikkelin Osuusmeijerin valmistamia jäätelökakkuja. Kakut painoivat noin viisi kiloa ja niiden sisältö oli lähes pelkästään jätskiä. Oi niitä aikoja.

Jäätelöbaarin muistan paremmin. Nimi muuttui 1970-luvulla, ilmeisesti omistajanvaihdoksen takia. JB:ksi me sitä kutsuimme, mutta siitä en valalle mene, oliko titteli virallinen.

JB:ssä kokoonnuimme, törisimme ja joskus rötisimme silloin, kun ikää Kahveriin ei vielä ollut. Kai siellä jotakin limonadia ja kahvia juotiin, muutahan sieltä ei saanutkaan.

En muista, soiko jukeboksista Sleepy Sleepersin On niin hikikin.

Erityisesti mieleen on jäänyt oma taktinen ajoitusvirheeni. Sinä iltana pohjat tuli nautiskeltua pakkassäässä vähän liian rivakasti. Rytiksellä muistaakseni.

JB:n lämpimiin sisätiloihin pääsin ongelmitta, mutta sitten tapahtui kaksi mielenkiintoista fysikaalista reaktiota. Ensimmäisessä virvokkeiden sisältämä alkoholi hyökkäsi päähän yllättäen kuin japanilaiset Pearl Harboriin.

Ja sitten se janojuoma poistui samaa reittiä jota pitkin oli sisään mennyt. Pöytään. Pian poistui myös kyseisen fantasiapizzan loihtinut leipuri Hiiva yön tummaan pimeään, häpeässään marinoitumaan.

En muista, soiko jukeboksista Sleepy Sleepersin On niin hikikin. Sen kumminkin muistan aina kun ajattelen JB:tä. Myös b-puoli Bodya, sporttia ja tsemppistä oli ihan ässäbiisi. Diu diu diu diu diu.

Korostan, että muuten JB:ssä meni ihan siististi. Äsken mainittu oli harvoja ylilyöntejä hillityn seesteisessä elämässäni.

Väkevä kirsikkaviini ei ole sen koommin maistunut, hyvästä hyötysuhteesta huolimatta.

Minä siirryin seuraavaksi vuosikymmeneksi aikuisten soittoruokaloihin. (Niissä käytökseni oli moitteetonta).

Niinpä minulla ei ole kirkkaita muistikuvia siitä, mitä Jäätelöbaarin tiloissa seuraavaksi tapahtui.

Muistan käyneeni sellaisessa paikassa kuin Clock, joka toimi 1980-luvulla. Olisiko se ollut peräti Mikkelin ensimmäinen hampurilaisravintola?

Sellaisesta nimestä kuin Sämpy ei ole mitään havaintoa. Mutta Miun vanha Mikkeli -ryhmässä tuli niin vahvaa todistusta Sämpyn puolesta, etten kiistä.

Ryhmään postattu kuva muistutti kuitenkin, ettei sellainen grilli kuin Keittiöruutu ollut, väitteistä huolimatta, samassa paikassa, vaan vieressä. Samassa tilassa jossa nyt on Osuuspankin aula.

Jossakin vaiheessa Sämpyä ja Clockia seurasivat myös Mac´s Hamburgers ja Burger Park. Näin minulle on kerrottu.

Ysärillä siellä tuli käytyä, kun Sovijärven pariskunta piti mainiota kahvila/lounaspaikkaa Café Solen nimellä. Café Sole taisi tutustuttaa mikkeliläiset sellaiseen eksotiikkaan kuin panini.

Joka tapauksessa Solellakin oli viihtyisä terassi, josta oli mukava seurailla kadun hulinoita. Kiinalainen kokki teki siellä kerran eksoottisia ruokiakin ihan livenä ulkosalla.

Solen jälkeen paikka ei sitten oikein entiseen loistoonsa päässyt nousemaan, vaikka yrittäjiä on ollut pitkä liuta ja ravintolakonseptejakin saman verran.

Joten ehkä se tila jouti mennä uusiokäyttöön. Pankkiasioijilta toivon silti kunnioittavaa käytöstä. Se oli monen Mikkelin vanhan pyhä paikka.