Päätoimittajalta: Vuoden 2018 tapahtumat – Miten satavuotiasta sisällissotaa pitäisi muistella?

Timo Laitakari | timo.laitakari@lansi-savo.fi | Twitter: @TimoLaitakari
Timo Laitakari | timo.laitakari@lansi-savo.fi | Twitter: @TimoLaitakari

Satavuotiasta Suomea oli helppo juhlia iloisen ylpeissä tunnelmissa koko viime vuosi. Kun vuosi vaihtui, vaihtui tunnelma.

Nyt muistellaan sata vuotta sitten käytyä veristä sisällissotaa. Yleistä, yhteistä isänmaallista hyrinää ei enää taida löytyä.

Veli kävi veljeä vastaan. Melkein 40 000 ihmistä kuoli, suuri osa varsinaisten sotatapahtumien ulkopuolella teloituksissa tai vankileirien kurjuudessa, miesten joukossa naisia ja lapsia.

Sata vuotta ei riitä arpien parantamiseen. Tuore esimerkki saatiin ”punaisesta” Forssasta, jonne puuhattu Lotta-patsas jää kaupunginhallituksen päätöksellä pystyttämättä.

Mikkelin seudulla sisällissota ei pahasti riehunut. Mikkelin kaupungissa tilanne laukesi siihen, kun valkoiset tammikuun lopussa piirittivät työväentalon ja riisuivat punaiset aseista. Mäntyharjussa käytiin verisiä taisteluita, muun muassa radan varressa Mouhussa.

Historia on keppihevonen, jolla valtiot ja poliitikot ratsastavat, sinne minne nenä näyttää.

Naapurimaakunnan puolella Varkaudessa teloitettiin taisteluiden tauottua punaisia Huruslahden jäälle lähes sata. Etelä-Savossa pahin yksittäinen terroriteko oli kymmenen punaisen ampuminen Otavassa maaliskuussa 1918 ilman kunnollista oikeudenkäyntiä.

Historia on tiedettä, mutta samalla se on politiikkaa ja vapaata tulkinnoille. Vain se tiedetään, mitä tapahtui. Sitä ei tiedetä, mitä olisi tapahtunut, jos asiat olisivat saaneet toisen käänteen.

Historia on tunkio, josta kukin kaivaa haluamansa oman identiteetin rakennusaineiksi. Historia on keppihevonen, jolla valtiot ja poliitikot ratsastavat, sinne minne nenä näyttää.

Yhä jatkuva keskustelu vuoden 1918 sodan nimestä on hyvä esimerkki totuuksien taistelusta. Neutraali sisällissota-termi ei vieläkään käy kaikille, vaan jotkut ”isänmaalliset piirit” puhuvat mieluummin vapaussodasta.

Punakapina, kansalaissota, veljessota, luokkasota, vallankumous, vuoden 1918 sota, vuoden 1918 tapahtumat. Nimiä ja näkökulmia riittää jokaiselle.


Miten sisällissodan satavuotista muistoa pitäisi kunnioittaa? Oikeaa vastausta en tiedä, mutta muutama toive sallittakoon.

Ainakin turha kauhistelu, kaunistelu ja loukkaantuminen voisivat jo jäädä. Syylliset ovat ajat sitten kuolleet, samoin uhrien läheiset. Vääryyksissä tai sankaruudessa on sadan vuoden jälkeen turha enää piehtaroida.

Sisällissota on Suomen historiassa yksi tutkituimpia tapahtumia. Otetaan faktat faktoina ja koetetaan niistä jotain oppia.

Sisällissota oli esimerkki siitä, mihin vastakohtien korostaminen ja ihmisten luokittelu oikeisiin ja vääriin voi äärimmillään johtaa. Siinä on ajattelemista vielä vuonna 2018.

Toisaalta sodan jälkihoito 1920—30-luvuilla on esimerkki siitä, että hirveistäkin asioista voi päästä jollain lailla yli. Pääosa tuomion saaneista punavangeista armahdettiin muutamassa vuodessa sodan jälkeen ja vasemmisto otettiin mukaan rakentamaan maata.

Tälle pohjalle rakentui suomalainen demokratia.


Kirjoittaja on Länsi-Savon vastaava päätoimittaja.