Päätoimittajalta: Postinjakelun huono kierre pitää katkaista

Päiväpostin ja varhaisjakelun yhdistäminen toisi tehokkuutta hupenevan postin jakeluun, kirjoittaa päätoimittaja Timo Laitakari ja muistelee kaukaista nuoruuttaan valtion virkamiehenä.

Päätoimittajalta: Postinjakelun huono kierre pitää katkaista

Minulla on vielä tallessa vs. postialueen päällikön allekirjoittama nimityskirja vakinaiseen postimiehen virkaan.

Tarjolla oli mahdollisuus pitkään uraan ja varmaan valtion eläkevirkaan. Sen kuitenkin houkkamaisesti hylkäsin, kun kohta lähdin armeijaan ja sitten yliopistolle.

Parikymppiselle takatukalle pitkä ja kapea valtion leipä Posti- ja telelaitoksella ei lopulta ollut kummoinen houkutin. Elämä on sittemmin opettanut, ettei mikään ole varmaa — edes valtion virat.

1980-luvun lopulla postin kantaminen oli hyvää bisnestä ja palvelu huippulaatua. Tällä vuosituhannella on ollut vaikeampaa. Virastosta osakeyhtiöksi muuttunut Posti on käynyt läpi monet myllerrykset, eikä loppua näy.

Etenkin kirjepostin määrä on romahtanut, ja koko jakelun tulevaisuus näyttää epävarmalta. Maanantaina alkava postin lakko on seurausta juuri tästä.

Postin työkiistassa on kyse paitsi palkoista ja työajoista, myös muista työehdoista. Postialan unioni Pau näkee, että työnantaja yrittää korvata nykyiset työehtosopimukset työntekijöiden kannalta huonommilla.

Yksi iso kysymys on päiväpostin jakelun yhdistäminen varhaisjakeluun. Suomeksi tämä tarkoittaa mallia, jossa aamuvarhaisella sama jakaja toisi luukkuihin sekä sanomalehdet että kirjeet ja muun postin.

Kun jaettavan postin määrä vähenee, olisi monella tavalla järkevää, ettei samoja kierroksia pyörittäisi joka päivä kahteen kertaan. Esimerkiksi sanomalehden kustantajia edustava Medialiitto on kannattanut tällaista muutosta.

Kerrostalojen rapuissa loikkiminen tai lumisilla pikkuteillä puskeminen on raskasta työtä, josta pitäisi saada kohtuullinen korvaus.

Omat kolmenkymmenen vuoden takaiset kokemukseni eivät tee minusta jakelualan asiantuntijaa. Ei sekään, että vannoin sormet Raamatulla postivalan. Sen kuitenkin tiedän kokemuksesta, että kerrostalojen rapuissa loikkiminen tai lumisilla pikkuteillä puskeminen on raskasta työtä, josta pitäisi saada kohtuullinen korvaus.

Työ sanomalehdessä antaa asiaan toisenlaista perspektiiivä. Kun juttelin Stellassa Länsi-Savon 130-vuotiskahveilla kymmenien lehden lukijoiden kanssa, selväksi tuli, että paperinen lehti ja toimiva jakelu ovat suomalaisille vielä pitkään tärkeitä.

Sekin on tullut selväksi, etteivät asiakkaat etenkään syrjemmässä ole tyytyväisiä joskus iltapäivällä saapuvaan lehteen. Jokin muutos tähän jakeluasiaan pitää saada.

Kehitys vie lähivuosina lehtiä joka tapauksessa digitaalisiksi ja verkkoon. Jos postin jakelu tästä vielä heikentyy, se kiihdyttää paperilehtien levikkien laskua ja Postilla on jaettavaa vieläkin vähemmän. Tämä taas johtaa työntekijöiden kannalta varmasti huonoihin ratkaisuihin.

Surkea kierre pitäisi katkaista mieluummin nopeammin kuin hitaasti. Se olisi fiksua sekä postilaisille, meille lehdentekijöille että kaikille suomalaisille — Postin asiakkaille.

Pahoittelen tilaajillemme, että seuraavien viikkojen aikana Länsi-Savon jakelu heikkenee varhaisjakelualueen ulkopuolella.

Kaikkia lehtiä ei saada perille, mutta kohtuullisen lähelle sentään: lehdet jaetaan niihin samoihin heittolaatikoihin, joihin viikonlopun lehdetkin tulevat.

Ja digilehtikin palvelee.

Kirjoittaja on Länsi-Savon vastaava päätoimittaja.