Mikkelin Möyhentäjä: Tässä sitä nyt nautitaan talviajan ihanuudesta — Ihan oikeastiko jotkut haluavat että juuri tämä tilanne jäisi pysyväksi?

Mikkelin Möyhentäjää kismittää rajusti tämä jatkuvassa pimeydessä möyriminen.

Yhden tiedon mukaan maailman pimein paikka on Islannin Reykjavik. Siellä kuulemma nähdään vuositasolla kaikkein vähiten päivänvaloa.

Minä olisin kyllä tämän viikon perusteella veikannut Mikkeliä.

Aamulla on ihan sama, onko valoisaa vai ei.

Täällä kun ei, ainakaan ruutukaava-alueella, edes tahdo nähdä niitä revontulia, jotka islantilaisten pimeyttä välillä valaisevat.

Tässä on nyt viikon verran saatu nauttia pysyvästä talviajasta. Siitä, jonka jotkut haluaisivat meille pysyväksi olotilaksi siinä vaiheessa, kun EU saa aikaiseksi päätöksen kesä- ja talviaikojen välillä vehtaamisen lopettamisesta.

Sitten joskus. Viimeisimpien tietojen mukaan se tapahtuu joskus vuoden 2300 kieppeillä. Onhan noin isoon asiaan toki valmistauduttava kunnon lausuntokierroksella. On mepeillekin vähän puuhaa lambicin juomisen ja simpukan syömisen välissä.

Kulunut viikko on näyttänytkin oikein kunnolla, miten kehittävää tässä ajassa oleminen suomalaiselle on. Katsoit mihin tahansa aikaan ulos ikkunasta niin koko ajan on pimeää kuin hiilikaivoksen peräkamarissa.

Tuossa synkeydessä autoileva alkaa hyvin nopeasti mieliä itselleen jonkunsorttisia yönäkölaseja. Näkyvyys on aivan olematon, kun pimeyttä halkovat ainoastaan vastaantulevien ajopelien valokiilat, jotka parhaassa tapauksessa vielä heijastuvat sateen kastelemasta pikimustasta asfaltista.

Jalkapatikassa joutuu etenemään suurin piirtein käsikopelolla. Moneen kertaan tulee miettineeksi, että saisivat nuo katuvalojen välit olla vähän lyhyemmät. Eikä haittaisi, jos niitä olisi vaikka ihan kummallakin puolella tietä.

Ja edelleen ihmettelen, miksi Mikkeli ei valaise ydinkeskustansa arvorakennuksia. Vanha lääninhallituksen rakennuskin jymöttää synkeässä hämärässä, vaikka sen editse kulkee yksi keskeisimmistä kävelyreiteistä.

Kuluneen sanonnan mukaan, nyt vähän valoja päälle! Ledit ovat halpoja ja energiatehokkaita.

Kelloja käännettäessä päivätyöläiseltä katosi se viimeinenkin kitutunti, jonka turvin olisi voinut hoitaa edes vähän asioita edes jonkinlaisessa valossa. Käydä kaupassa tai lenkillä, hakea lapset päiväkodista tai muuta vastaavaa.

Kun ajat töistä markettiin, pimeys ehtii laskeutua kauppareissun aikana vaikket kävisi kuin eurojackpotin jättämässä.

Kotiin päästyä peli on totaalisesti menetetty. Vaatii huimapäistä tarmoa ja heittäytymistä edes yrittää lähteä minkäänlaiseen harrastus- ja liikuntatoimintaan. Ellei kyseessä ole sen laatuinen pikku pakko kuin koiran kävelytys tai lasten roudaaminen harrastuksiin.

Sohvan vetovoima on samaa luokkaa kuin mustalla aukolla. Ja yhtä mustaa aukkoahan tämä suomalaisen marraskuinen elämä itse asiassa aika lailla onkin.

Ei tässä paljoa valo kiilu eikä pilkahtele. Eivät sitä tee edes heijastimet räiskyvän mustiin pukeutuneiden ihmisten kamppeissa.

Älkääkä nyt sanoko, että osta kirkasvalolamppu ja syö D-vitamiinia. Kumpikin on hallussa, mutta nyt on puhe siitä, haluammeko maksimoida tämän pohjoisen kotomaamme valoisat olot. Vai nykerrymmekö kaamoksen alle ja keskitymme kirjoittelemaan toisistamme rumia nettipalstoille.

Äskettäin meillä tehtiin kysely kesä- ja talviajan puolesta. 238 000 suomalaista kannatti siinä talviaikaan siirtymistä.

En voi käsittää, mikä näitä ihmisiä vaivaa. Enkä kyllä tajua kansanedustajaehdokkaita, jotka tekevät poliittisen harakirin asettumalla talviajan puolelle.

Onko se niin vaikea käsittää, että aamulla on ihan sama, onko valoisaa vai ei. Silmät saa pestyä ja aamukahvit juotua pienessä hämärässäkin.

Ja merkittävä osa meistä lähtee aamulla tiloihin, joiden valaistuksella pyritään joka tapauksessa repimään yksilöstä irti maksimaaliset työtehot. Ei siinä ehdi kuulkaa ikkunoista ulos vilkuilemaan kun töitä paiskii.

Mutta illalla pitäisi valoa riittää. Edes se tunti pari, joka näihin aikoihin jää iltapäivällä töistä kotiutuvalle peliaikaa.

Kauanhan ei sitäkään iloa piisaa kun pimeää kohti mennään vielä pari kuukautta. Mutta olisiko liikaa vaadittu?

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet