Kolumni: Kotijoukot tekevät parempia ylioppilaita

Kotona asujilla on etulyöntiasema erityisesti toisella asteella, kirjoittaa toimittaja Janne Laukkanen.

Onni Ojala

Janne Laukkanen | janne.laukkanen@lansi-savo.fi
Janne Laukkanen | janne.laukkanen@lansi-savo.fi

Kevään ja kesän pääsykokeet ovat hiljalleen takana, ja nuoret alkavat seuraavaksi jännittää uusia opiskelupaikkojaan.

Toiselle asteelle syksyllä siirtyvän opiskelijan kannattaa harkita kotona asumista opintojen loppusuoralle saakka. Vanhempiensa luona asuvilla on selkeä etulyöntiasema opiskeluissaan.

Muutin itse omaan asuntooni 16-vuotiaana. Aloitin lukion Savonlinnassa, ja tunsin oloni hurjan aikuiseksi. Aiemmin vastuuni rajoittui lähinnä viikkorahoihin, mutta nyt maksoin oman vuokrani, pesin omat pyykkini ja päätin itse ruokavaliostani.

Itsenäisyyden riemu alkoi kuitenkin hiljalleen hiipua, kun opiskelutahti kiihtyi.

Toisena opiskeluvuotenani pitkän matematiikan derivaattakurssi lähestyi loppuaan, ja oppikirja lensi kämppäni seinään kerran jos toisenkin. Pänttäsin kurssin kokeeseen tuntikaupalla päivittäin, ja ensimmäisen vuoden omatekoiset makaronilaatikot vaihtuivat pikanuudeleihin.

Pyykit vaanivat kylpyhuoneessa, ja unohdin ostaa kauppareissulla maitoa. Päätin, etten tarvitse, ja kaivoin jo kärsivännäköisen kirjani jälleen keittiön nurkasta.

Panostaminen kannatti, sillä kurssista napsahti kymppi. Opiskelun hinta oli kuitenkin silminnähtävä asunnossani, jossa tiskivuorten ylittämiseen olisi tarvinnut rinkan ja kaksi laamaa. Päätin kirjoittaa lyhyen matematiikan, sillä en olisi voinut pitää tahtia yllä räjäyttämättä itseäni ja asuntoani.

En olisi voinut pitää tahtia yllä räjäyttämättä itseäni ja asuntoani.

Kodin ylläpitäminen paljastui yllättävän vaikeaksi, kun yritin samalla jongleerata toisella kädellä harrastuksiani ja koulunkäyntiä. Jos olisin pitänyt kodistani parempaa huolta, en usko, että olisin saavuttanut opiskelutavoitteitani.

Laihduin useamman kilon ja täytin taloyhtiön roskakatoksen valmisruokafolioilla, mutta sain raavittua kirjoituksista kaksi laudaturia.

Asumiseni helpottui joka vuosi huomattavasti, kun opiskelut vaihtuivat kesätöihin. Palatessani päivän päätteeksi kotiin kaapeissa ei lymyillyt integraaleja ja esseetehtäviä, vaan puhtaita vaatteita, jotka olin viimein ehtinyt pesemään. Vanhempiensa luona asuvat ystäväni eivät kyenneet samaistumaan lainkaan.

Esimerkiksi jonkun toisen tekemä ruoka on valtava etu kunnianhimoiselle opiskelijalle, jonka aika kuluu yllättävän nopeasti nenä kiinni kirjassa. Yksin asuminen on kasvattanut minua runsaasti, mutta lukiossa jouduin tekemään kompromisseja hyvinvointini ja opiskelujen välillä.

Tilanne korostuu toisella asteella, sillä korkeakouluissa opinnot on helpompi räätälöidä omiin aikatauluihin sopiviksi. Kirjoitusten arvosanoista kyllä näki, kuka asui kotona ja kuka ei.

Kirjoittaja on Länsi-Savon uutistoimittaja.