Mikkelin Möyhentäjä: Mikkelissäkin jotkut joutuvat viettämään Tyhjälän joulun — meillä hyväosaisilla on vielä aikaa pelastaa niistä ainakin muutama

Mikkelin Möyhentäjä lukee tänäkin jouluna Carl Barksin klassikkotarinan. Vuosi vuodelta se herättää yhä vakavampia ajatuksia.

Anssi Mehtälä
Anssi Mehtälä

Alkaa olla taas se aika vuodesta, kun on syytä kaivaa kirjahyllystä esille henkilökohtainen jouluevankeliumini.

Se on Carl Barksin kirjoittama ja piirtämä tarina nimeltään Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun.

Tarina on vuodelta 1952 ja ensimmäisen kerran se ilmestyi suomeksi neljä vuotta myöhemmin.

Se on minulle se kaikkien aikojen paras ja rakkain Aku Ankka -tarina. Nykyään tosin ihan eri syistä kuin kakarana, mutta siitä vähän myöhemmin.

Pienenä minua kiehtoi suunnattomasti Roope-sedän rahasäiliön alle ilmestynyt valtaisa onkalo ja se nerokas pelastusoperaatio, jolla rahat sitten saatiin luolasta ulos leikkijunan avulla.

Mutta kyllä minä vähän ihmettelin myös niitä Tyhjälän lapsia.

Heidän vanhempiaan ei näkynyt missään ja muutenkin koko kurja kaupunginosa oli järkyttävän näköinen poikkeus siitä siististä Ankkalinnasta, jonka olin oppinut tuntemaan.

Ei ihme, että sarjan avausruutu, jossa Tyhjälä (alun perin Shacktown) näyttäytyy kaikessa rujoudessaan, sensuroitiin monessa maassa.

Ja on siinä saattanut olla Disneyn sarjakuvaosaston pomoillakin nieleksimistä. Taiteilija läväytti eteen näkymän, joka ei totisesti edusta sitä puhtoisen huoletonta maailmankuvaa, jonka levittämisen Disney otti asiakseen heti alkuvaiheessa.

Carl Barks oli kumminkin sen verran pirullinen mies, että halusi muistuttaa myös toisenlaisesta todellisuudesta.

Sellaisesta, jonka Tupu, Hupu ja Lupu olisivat voineet ohittaa valitsemalla toisen kävelyreitin. Sellaisesta, jossa elävien lasten kohtalosta emme tiedä, vaikka he joulujuhlansa ja leikkijunansa saavatkin.

Mitä tapahtuu, kun arki alkaa ja vauraat ankkalinnalaiset ovat hyväntekeväisyysurakkansa tehneet?

Jääkö Tyhjälä jälleen nujertumaan omaan köyhyyteensä ja apaattisuuteensa? Sitä minä olen isompana miettinyt monesti.

Me voimme itse kukin olla avuksi sen verran kuin pystymme, mutta isoin vastuu asiassa on päättäjillä.

Tarinan opetus on, että Tyhjälöitä on jokaisessa kaupungissa. Kokonaisina kaupunginosina tai yksittäisinä perhekuntina.

Niitä, joilla menee huonommin kuin meillä hyväosaisilla. Oli arki tai juhla, joulu tai juhannus. Tyhjälän jouluja on Mikkelissäkin.

Tänään on vielä jokunen päivä aikaa toimia sen hyväksi, että ainakin jokunen sellainen pelastuisi täällä Mikkelissä.

Avustusjärjestöistä ja seurakunnista kantautuu sellaista tietoa, että avuntarvitsijoiden määrä kasvaa koko ajan.

Avustuskanavia on jokaiselle valittavaksi asti. Siksi haastan kaikki kynnelle kykenevät (ja kykenettehän te) auttamaan niitä, jotka eivät kykene.

Ostakaa lapsille lahjoja ja vanhemmille ruokakasseja, laittakaa rahaa Pelastusarmeijan joulupataan, etsikää Facebookista mieleisenne avustusryhmä tai keksikää joku muu homma, millä voitte olla avuksi. Kaikki lasketaan.

Hyväntekeväisyys on sellainen asia, johon on nykyisinä kyynisyyden aikoina helppo suhtautua nihkeästi.

Niin kuin vaikka sillä tavalla, että miten ne kehtaavat pyytää noin arvokkaita tavaroita lahjoiksi. Eihän tuollaiseen ole itselläkään varaa.

Antakaa silloin sen toiveen olla ja toteuttakaa joku muu. Monet toiveet ovat ihan yksinkertaisia; pipoja, deodorantteja ja muita perustavaroita. Sellaisia, jotka me paksusti pärjäävät heitämme ostoskoriimme tuosta vain. Miettimättä, että jollekin toiselle sellaisen saaminen voi tuoda joulun.

Auttaminen on jokaisen vapaa valinta. Sen voi tehdä tai jättää tekemättä.

Varsinkin jälkimmäisen voi minusta tehdä mieluiten niin, ettei sitten myöskään mouhaa asiasta keskustelupalstoilla.

Aikamme ja seutumme Tyhjälöissäkään tarina ei välttämättä pääty riemukkaaseen joulujuhlaan. Avun tarve on monella jatkuvaa.

Me voimme itse kukin olla avuksi sen verran kuin pystymme, mutta isoin vastuu asiassa on niillä päättäjillä, jotka istuvat oikeita rahasäiliöitä vahtimassa.

He pystyvät halutessaan järjestämään meidän huono-osaisillemme kansalaiskeräyksiä kestävämpää apua.

Mutta kun tätä nykymenoa seuraa, tulee välillä sellainen olo, että meidän kirstunvartijamme ovat vielä Roope-setääkin pahempia kitupiikkejä.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Luetuimmat