Kommentti: Syön mieluummin kanaa, joka on eläessään saanut pitää nokkansa — siksi ruoan alkuperällä on merkitystä

Onko sillä nyt niin väliä, onko broileri tai possu kasvanut Suomessa vai Thaimaassa? Kunhan maistuu hyvältä, on turvallista syödä ja hinnaltaan passeli. On sillä väliä. Ainakin jos haluat, että kana on saanut pitää nokkansa eikä sitä ole tehotuotannon nimissä leikattu pois. Tai että possu on saanut heilutella saparoa ilman että se on syöty poikki tupaten täydessä tehosikalahelvetissä.

Anssi Mehtälä
Anssi Mehtälä

Onko sillä nyt niin väliä, onko broileri tai possu kasvanut Suomessa vai Thaimaassa? Kunhan maistuu hyvältä, on turvallista syödä ja hinnaltaan passeli.
On sillä väliä. Ainakin jos haluat, että kana on saanut pitää nokkansa eikä sitä ole tehotuotannon nimissä leikattu pois. Tai että possu on saanut heilutella saparoa ilman että se on syöty poikki tupaten täydessä tehosikalahelvetissä.

Raaka-aineiden alkuperätiedossa on kyse myös vastuullisuudesta. Siitä, että liha tai kala on tuotettu mahdollisimman eettisesti ja kunnollisesti, eläimen elämää ja hyvinvointia arvostaen.
Suomessa nämä asiat ovat pääosin aika hyvin. Naudanlihaa ei turvoteta hormoneilla kuten joissakin Etelä-Amerikan maissa. Ja meillä on ainakin paremmat mahdollisuudet valvoa omaa tuotantoamme omien periaatteidemme mukaisesti.
Se, että yhä useampi kotimainen, suurillakin vuosittaisilla volyymeilla operoiva ruoka-alan toimija siirtyy käyttämään kotimaista, on merkityksellistä. Se kertoo siitä, että laatuun halutaan satsata, mutta ennen kaikkea siitä, että asiakasta kuunnellaan. Valinnoillamme on oikeasti merkitystä.

Tieto siitä, että syö lähivesistä pyydettyä, tuoretta ja puhdasta kalaa tai panimomäskillä pulskaksi ruokittua possua lisää usein myös ruokailun aiheuttamaan nautintoa ja elämystä.

Tämä näkyy myös siinä, että yhä useampi ravintoloitsija on ilman minkäänlaisia EU- tai kotimaan lainsäädäntöjä sekä alkanut satsata lähiruokaan ja luomuun sekä myös ryhtynyt valistamaan asiakkaitaan ruokansa raaka-aineiden taustoista.
Se on hieno asia. Pelkkä tieto siitä, että syö lähivesistä pyydettyä, tuoretta ja puhdasta kalaa tai panimomäskillä pulskaksi ruokittua possua lisää usein myös ruokailun aiheuttamaan nautintoa ja elämystä. Ainakin minunlaiselleni, joka ei itse ruokaansa osaa kasvattaa tai pyydystää. Ja kyllähän se maistuukin useimmiten verrattoman paljon paremmalta kuin tehotuotettu metritavara.

Eikä tässä ole nyt kysymys mistään ruokahifistelystä tai satojen eurojen gourmet-illallisista. Se, että käytämme enemmän kotimaista kalaa ja muuta lähiruokaa mahdollistaa sen, että laaturuokaa löytyy aina vain useammin myös lounasravintoloiden ja koulujen ruokaloiden lautasilta. Kysyntä kasvattaa myös tarjontaa.

Anssi Mehtälä
@lansi-savo.fi   

Luetuimmat