Kommentti: Päällimmäisenä kirjallisuuden Finlandia-bileissä jäi ilmaan leijumaan arvoituksellinen kiitollisuus

Kommentti: Päällimmäisenä kirjallisuuden Finlandia-bileissä jäi ilmaan leijumaan arvoituksellinen kiitollisuus

Taustalla hissimusiikkia. Salissa istuva yleisö vilkuilee kellojaan, kun kello rapsahtaa 14 kohdalle ja kirjallisuuden Finlandia-palkintojen jako alkaa.

Ja millä tilaisuus polkaistaankaan käyntiin, nokkelilla sanataiteellisilla puheilla. Arvoisat juhlavieraat ja niin edelleen, blaablaablaa. Och samma på svenska.

Haukotuttaa — koskahan kirjallisuusväki oppisi järjestämään kunnon bileet?

Onneksi lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian jakava Olavi Uusivirta on valinnut sanat tajunnanvirtaansa oivallisesti. ”Ennen oli ja ei ollut paremmin. Tärkeintä on, ettei kirjastoa polteta.”

Jälleen kerran lastenkirjailijat jäävät nuolemaan näppejään, sillä palkinto menee nuorten dystopialle.

Seuraavaksi Sixten Korkman, puheessaan populismia piiskaava taloustieteilijä, määrittelee itsensä tietokirjallisuuden ahmijaksi.

Tämänkertainen ahminta soi palkintopotin kirjalle, jonka myös lukijat ovat äänestäneet suosikikseen. Metsä on in.

Jäljellä on enää kiinnostavin, kaunokirjallisuuden palkinto.

Merja Ylä-Anttila nostaa puheessaan esiin kirjaston ja kotien kirjahyllyjen merkityksen. ”Väitän rohkeasti, että kirja käyttöliittymänä ei ole kuollut.”

Palkinnon pokkaa odotetusti Pajtim Statovci.

Entä mikä on voittajan puheessaan välittämä kuningasajatus korvat höröllään kuuntelevalle yleisölle? Kiitollisuus.