Kommentti: Juha Hurme on palkintonsa ansainnut, mutta valinta ei yllättänyt

Kirjallisuuden Finlandia-palkinnot jaettiin Helsingissä torstaina.

Kirsti Vuorela
Kirsti Vuorela

Kun tämän vuoden kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaat julkistettiin pari viikkoa sitten, tunsin säälinsekaista myötätuntoa valitsija Elisabeth Rehniä kohtaan. Valinnasta ei taatusti tulisi helppo, niin erilaisia kirjoja esiraati poimi ehdolle.

Ehdokkaista kaksi on häkellyttäviä järkäleitä, joista kumpaakaan en ole saanut luettua niiden vaikeaselkoisuuden vuoksi. Tarkoitan tietenkin Miki Liukkosen O:ta ja Jaakko Yli-Juonikkaan Jatkosota-extraa. Loput neljä ovat jääneet lukematta nekin, parista kirjasta en ollut suunnilleen koskaan kuullutkaan.

Moni tuttava ähki samassa tilanteessa, mikä yllätti sekin, sillä vastaava tunnelma vallitsee yleensä vain Nobelin kirjallisuuspalkinnon julkistamisen jälkeen.
Vaikutti siltä, että Aleksis Salusjärven johtama esiraati halusi tuulettaa pölyjä kansakunnan kaapin päältä, ja hyvä niin. Palkintohan meni mitä mainioimmalle kirjoittajalle. 

Loput neljä ovat jääneet lukematta nekin, parista kirjasta en ollut suunnilleen koskaan kuullutkaan.

Juha Hurme oli lähipiirini somekeskustelujen ykkönen koko kisan loppuvaiheen ajan. Vahva arvauksemme oli, että Hurmeen tyyli purisi Rehniin parhaiten. Kuten se sitten tekikin. Onnittelut voittajalle. Ansiosta sait palkintosi.

Ai niin. Vastaavan räväkän päivityksen voisi tehdä myös palkintogaalalle, joka mielestäni oli (tänäkin vuonna) turhaan pitkitetty, ahdistavan pönöttävä tapahtuma.

Luetuimmat