Lukijalta: Luvut kertovat koruttoman totuuden Mikkelin taloustilanteesta

Mikkelin talouden kurja tila puhuttaa. Vuoden 2018 alijäämä oli rapiat 13 miljoonaa ja vuosikatetta pitäisi saada nostettua kymmenellä miljoonalla. Eikä vuosi 2019 näytä myöskään menestystarinalta.

Väestö ikääntyy myös Mikkelissä ja vanhusten osuus kasvaa vuosi vuodelta. Lisäksi hoidon ja hoivan tarve keskimäärin lisääntyy ikääntymisen myötä. Tämä aiheuttaa sote-menojen kasvua ennusteen mukaan 2040-luvulle asti.

Huolestuttavinta on, että rahat loppuvat jo kauan ennen sitä. Essoten tehostaminen on kiitettävä lähtökohta, mutta todellisuus ei luo uskoa massiiviseen kulurakenteen korjautumiseen. Joten on odotettavissa että kulut vähintään säilyvät, elleivät jopa kasva, tehostamisista huolimatta.

Samoin kaupungin kärkihankkeet ovat huolestuttavasti muuttumassa mustiksi pekoiksi. Hanke- ja tukirahoituksien turvin rakennetut tai rakenteilla olevat myllyt eivät vakuuta tulopuolellaan.

Lukujen valossa uhkaa käydä niin, että tukimiljoonat ovat mikkihiirirahaa verrattuna elinkaarikustannuksiin. Lisäksi markkinatalouden kannattajana kysyn, onko kaupungin tai sen konserniyhtiöiden tehtävä ottaa yrittäjäriskiä?

Ymmärrän, että on juostu hanke- ja tukirahojen perässä mutta samalla on luotu lisää pysyviä menoeriä.

Toki esimerkiksi Etelä-Savon Energialla ja Sairilalla riittää rahaa, mutta valitettavasti nekin eurot ovat kaikki pois joko heidän palvelujensa käyttäjiltä tai kaupungille maksettavista osingoista.

Toki tässäkin voidaan sanoa, että katsotaan nyt kymmenen vuotta että jospa ne punnertavat voitolle, mutta persaukiselle odottavan aika on pitkä.

Kokonaiskuva on synkkä ja menee vuosi vuodelta synkemmäksi. Se, kuinka synkäksi se menee, riippuu siitä, kuinka paljon hankkeet rasittavat taloutta. Jokainen euro tarvitaan.

Tulevaisuuden arviointi ei ole hirveän vaikeaa kun luvut ja väestöennusteet ovat olemassa. Liikkuvat muuttujat ovat useimmiten tasoa 'lottovoitto' tai 'musta pekka', kuten biomyllyt saattavat olla.

Mitä tilalle? Vakiovasta-argumentti on, että kehitä itse, heitä ideoita. Tässä muutama:

Talouden mittarit on saatava kuntoon. Tämä on tärkein kehitysalue. On iso ero, pitääkö kaivaa 10 vai 15 miljoonaa säästöjä. Jos ei voi mitata, ei voi johtaa.

Lomautukset tai irtisanomiset. Valitettavasti henkilöstökulut ovat nopein vaikuttava säästöjen lähde.

Veronkorotukset ja palvelumaksujen korotukset.

Pohdittava on myös kaikkia edellä mainittujen yhdistelmiä. Nämä ovat konkreettisia ehdotuksia.

Muistutan, että kaikki kehittäminen ei ole naminami-kivakiva -touhua. Ikävätkin ratkaisut ovat kehittämistä.

Itse valitsisin säästökeinoksi väen vähentämisen veronkorotusten sijaan. Veronkorotus vie tehokkaasti sitä pientäkin vetovoimaa mitä Mikkelillä on. Mutta ensin pitäisi saada luvut kuntoon, että tiedetään mitä pitää tehdä.

Vastarannan kiiskiltä kysyn, mistä loihtisitte puuttuvat 10—15 miljoonaa. Vastaukseksi ei riitä ”Essotea tehostamalla” tai abstraktilla ”yhteistyöllä”.

On erittäin todennäköistä, että kustannukset kasvavat raivokkaista yrityksistä huolimatta, ikääntymisen ja hoivatarpeen kasvun myötä. Nämä eivät enää ole muuttujia, ne on ladattu sisään.

Suosittelen perehtymään lukuihin puoluepoliittisten iskulauseiden sijaan. Ihmiset kaunistelevat ja pyörittelevät asioita itselleen parhain päin mutta luvut eivät.

Ville Kauppinen
Mikkeli