Lukijalta: Eläinten käyttäytyminen ei riitä ihmiselle malliksi eikä homoutta aiheuta pelkästään biologia

Kovin tarkoitushakuiselta vaikutti Markus J. Rantalan artikkeli "Eläimet eivät tunne homopelkoa" (L-S 25.4.).

Kiinalaisessa eläintarhassa homopingviinit varastelivat munia heteroilta ja laittoivat kiviä tilalle, koska eivät itse pystyneet munia saamaan. Kun heteropingviinit huomasivat tämän, ne eristivät homopingviinit laumastaan.

Tässä eristämisessä oli tavallaan myös homopelko takana, vaikka varastamisen takia.

Esimerkki kertoo myös siitä, ettei homous ole ainakaan tässä tapauksessa luonnollista, koska se estää poikasten saamisen joka on yleinen tarve eläimillä.

Artikkeli ei puutu lainkaan homouden tuottamaan poikasettomuusongelmaan, joka varmasti tuottaa kärsimystä niille eläimille, jotka haluaisivat poikasia, mutta eivät niitä homouden takia saa.

Rantalan mukaan "ihminen on ainoa laji joka on homofobinen. Homouden pelko liittyy enemmän kulttuuriin kuin ihmisen synnynnäisiin ominaisuuksiin".

Ensinnäkään mitää homofobiaa, siis todellisena fobiana, ei ole olemassakaan.
Kyse on valheellisesta leimaamisesta.

Kulttuuri toki vaikuttaa käsityksiimme, mutta mistä käsitykset tulevat kulttuuriimme? Eikö juuri ihmisestä itsestään, hänen henkisestä synnynnäisestä olemuksestaan, jota biologia ei pysty näkemään?

Perusongelma on ihmiskäsitys, sillä ihminen ei ole vain pelkkä biologinen, viettien viemä olento, vaan ennen muuta henkinen olento. Ihminen voi määrätä, paitsi viettejään, myös seksuaalista suuntautumistaan, omasta vapaasta tahdostaan.

Tätä ajatusta ei ajassamme saisi esittää, vaikka esimerkkejä on pilvin pimein.

Lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen esimerkiksi toteaa, että "geeni- ja aivotutkimus on korostamassa (homouden synnyssä) enemmänkin ympäristön ja kokemusten, kuin vain annettujen geenien merkitystä. Ihmisen kokemuksista riippuu minkälainen otos hänen geeneistään aktivoituu. Ei ole yhtä geeniä eikä geenisarjaa joka määräisi sukupuolisen suuntautumisen".

Me emme tunne vielä riittävästi homoutta, sen syntyä ja siihen liittyviä muutoksia. Emme tunne myöskään ihmistä kuin pintapuolisesti.

Me näemme ihmisen edelleen kuin koneena, jota biologia hallitsee.

Näidenkin yläpuolella on ihmisen henkinen olemus, oma vapaa tahto, jolla ihminen voi määrätä ja hallita käyttäytymistään, joka muokkaa myös geenejämme tahtoamme vastaavaksi.

Pekka Mäkinen
Mikkeli