Lukijalta: Kipupotilaalla on oikeus saada hyvää hoitoa

Olen kipupotilas ja mukana eri potilasjärjestöissä sekä vertaistukiryhmissä. Nyt haluaisin herätellä alueemme sairaanhoitopiirejä inhimillisen kivunhoidon saamiseksi ja kipupotilaan asiallisen kohtaamisen puolesta.

Haluaisin tuoda psykologi Sirpa Tahkon luvalla hänen hyvin herättelevän tekstinsä julki.

Terveydenhuollon henkilöstön suhtautuminen kipusairauksiin ja niiden hoitoon vaihtelee Tahkon mukaan monin tavoin. Kaikkia eivät tämän vuosituhannen kipututkimukset ole vielä tavoittaneet.

On myös sellaisia ammattilaisia, jotka poimivat eri suuntiin viittaavien tutkimusten joukosta omiin hoitolinjoihinsa parhaiten sopivat ja puhuvat niistä faktoina.

Eräs sellainen väittämä on, että lääkkeet ylläpitävät kipua, joten niistä luopumalla kipukin häviää. Tämä ei Tahkon mukaan ole ihan totta.

Sen sijaan on totta, että akuutti kipu tulee lääkitä erittäin tehokkaasti, jotta kipu ei pitkittyisi.

Leikkauksen tai vamman jälkeinen kipu voi nimittäin muuten muuttua krooniseksi senkin jälkeen, kun kipua aiheuttanut tekijä on jo parantunut. Silloin kivunsäätelyjärjestelmään on muodostunut häiriö, joka olisi tehokkaalla kivunhoidolla saatettu estää — aina ei tietenkään siinä onnistuta.

Sellaista näyttöä ei ole, että kaikki kipua aiheuttavat tekijät tulisivat oireettomiksi, ellei niistä aiheutuisi ajan kuluessa kivunsäätelyjärjestelmän häiriöitä.

Esimerkiksi yleisistä välilevynpullistumista osa paranee itsestään, osa leikkauksella, mutta osasta jää pysyvä hermojuurivaurio, joka tuottaa kipua läpi potilaan loppuelämän. Vaurio on ja pysyy.

Tahko kysyy, voivatko opiaatit ylläpitää kroonista kipua. Tähän hän sai hyvin arvostetulta neurologilta vastauksen, että voivat — mutta vain silloin, kun elimistön opiaattipitoisuus on pitkään, yli hoitosuositusten, hyvin korkealla.

Opiaattiherkistymän takia kipualue ei säily alkuperäisenä, vaan kipu siirtyy kehossa paikasta toiseen.

Tarua on tämän mukaan siis se, että kipupotilas aiheuttaisi kipunsa itse itselleen käyttämällä hänelle määrättyjä lääkkeitä. Lääkkeillä hän sen sijaan selviytyy vaurionsa aiheuttamasta kivusta.

Kipupotilaiden huolena on, että monella taholla tulkitaan, että kaikki kipulääkitys tulee nyt lopettaa, jotta lääkkeet eivät ylläpitäisi kipua tai niihin ei syntyisi ”vaarallista” riippuvuutta.

Mielialalääkkeitä suositaan, koska ne vaikuttavat suotuisasti kivunsäätelyjärjestelmään.

Kyllä ne vaikuttavatkin. Mutta eivät kuitenkaan niin, että potilas ”unohtaisi kipunsa”, kuten Tahko kertoo lääkärin selittäneen hänen ystävälleen.

Tahko kertoo ymmärtävänsä turhauman, jota kipupotilas kokee, jos hänelle sanotaan, ettei kivunaiheuttajaa edes ole, vaan kysymys on siitä, että potilas muistelee kipujaan.

Kivusta Tahkon mukaan tiedetään, ettei vieläkään tiedetä kovin paljon. Tarkennuksia on saatu, ja aivojen kuvantamismenetelmät ovat tuoneet uutta tietoa kivusta ja sen säätelystä. On kuitenkin vielä paljon puutteellisia ja ristiriitaisia tutkimustuloksia.

Tahkon mukaan olisi toivottavaa, ettei alan tutkimuksesta valikoitaisi vain omia työtapoja vahvistavia ”totuuksia”.

Ja vieläkin toivottavampaa hänen mielestään olisi, ettei yhden hypoteesin julistamisella ja julkisuuden tavoittelemisella heikennettäisi kipupotilaiden oikeuksia hyvään hoitoon.

Anita Sairanen
Savonlinna